Puheenvuoro periaateohjelmaesityksen yleiskeskustelussa

“Kiitoksia puheenjohtaja,

Arvoisa puoluekokousväki, ne kansainvälisen politiikan periaatteet joita periaateohjelma esityksessä kuvataan, eivät mielestäni sellaisenaan ole tavoittelemisen arvoisia. Ajatukset ovat oikeansuuntaisia, mutta erikoisesti muotoiltuja.

Arvoisa puheenjohtaja,

 Olen pohjan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kauppapolitiikka saa estää köyhien maiden kehittymistä. Mutta mielestäni kauppapolitiikkaa ja sille asetettavia rajoitteita voi ja tulee käyttää rauhanomaisen diplomatian välineenä. Siis myös silloin kun kansainvälisiä pelisääntöjä rikkova maa sattuu olemaan köyhä.

Arvoisa puheenjohtaja,

Olen pohjan kanssa samaa mieltä siitä, ettei diktatuureja tule tukea. Mutta mielestäni emme voi myöskään lähteä ulkopolitiikassa siitä naiivista oletuksesta, että diktatuurien viholliset ovat automaattisesti ystäviämme. Tämän päivän vallankumouksellinen voi olla huomisen diktaattori.

Arvoisa puheenjohtaja,

Olen pohjan kanssa samaa mieltä siitä, että kansainvälisessä politiikassa kaikkia toimijoita tulee kohdella oikeudenmukaisesti. Mutta mielestäni pohjaesityksen näkemys kansainvälisen politiikan merkittävistä toimijoista on lähtökohtaisesti väärä. Kansainvälinen politiikka ei nykypäivänä muodostu ainoastaan itsekkäiden kansallisvaltioiden kanssakäymisestä. Me elämme enemmänkin kilpailun ja yhteistyön maailmassa, jossa kansallisvaltioiden rinnalla toimivat myös yksilöt, yritykset ja kansalaisjärjestöt.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä puoluekokousväki, näillä saatesanoilla esitän muutosta riveille 413-416.”

Lisätietoja: 

POHJAESITYS Rivit 413-416: ”Kauppapolitiikka ei saa estää köyhiä maita kehittymästä. Diktatuurien sijaan on tuettava niitä vastaan kamppailevia toimijoita, ja asekauppa saatava kuriin. Kansallisvaltioiden maailmassa valtioita tulee kohdella oikeudenmukaisesti, ja muiden on puututtava, kun jokin valtio sortaa omia asukkaitaan.”

EHDOTTAMANI MUUTOS: ”Kauppapolitiikka ei lähtökohtaisesti saa estää köyhiä maita kehittymästä. Kauppaa ja sen rajoitteita voidaan kuitenkin käyttää ohjaamaan diktatuureja kohti universaalisti tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kilpailun ja yhteistyön maailmassa kaikkien toimijoiden tulee noudattaa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus puuttua yksittäisen kansallisvaltion toimintaan silloin kun valtio ei kykene tai ei ole halukas suojaamaan kansalaistensa elämää.”

Vaatimus Vantaan kaupunginvaltuustolle, opetuslautakunnalle ja kaupunginhallitukselle

Me allekirjoittaneet vanhemmat, vanhempainyhdistykset ja koulujen johtokunnat vaadimme, että suunnitellut 3 %:n vuotuiset supistukset opetustoimen ja varhaiskasvatuksen budjettiin poistetaan Vantaan … Lue lisää

Vartiainen haluaisi muun muassa leikata kotihoidontukea, sillä hänen mukaansa ”kaikki haluaisivat velttoilla mieluummin kotona”. Vartiainenon selvästikin vieraantunut nykypäivän arjesta näitä asioita tutkiessaan. En ole kuullut kenestäkään vanhemmasta, joka olisi velttoillut kotona kolme vuotta pienten lasten kanssa. Huomaamatta häneltä on jäänyt myös lasten käyttäytymistä paljon tutkineen professori Liisa Keltikangas-Järvisen painokas puhe kotihoidon merkityksestä pienten lasten kehitykselle. Kotihoidontuen kalleudesta puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että tukea saavien vanhempien määrä on ainakin toistaiseksi melko pieni, ja mahdollisuutta käyttävistä osa on pienipalkkaisia. He maksaisivat siten vain vähän veroa. Kovin heppoisin perustein Vartiainen osoittaa sormella sitä ryhmää, joka tekee seitsemän päivää viikossa kotona yhteiskunnallisesti kaikkein kauaskantoisinta työtä!

Vartiainen ei myöskään ole tullut ajatelleeksi tai tutkineeksi, että osa vanhempainvapaalla tai osa-aikatyössä olevista, tai vaikka vain niin sanotusti downshiftaavista hankkii lastenhoidon, vapaaehtoistyön ym. tekemisen ohessa itselleen tutkinnon tai peräti uuden ammatin ollakseen työhön palatessaan entistä osaavampia ja parempia veronmaksajia.

Onneksi yhteiskunnassamme viedään kuitenkin eteenpäin voimakkaammin modernimpia malleja. Tätä päivää ovat perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, kotityön ja lastenhoidon arvostuksen nostaminen sekä laaja-alainen työelämän tieto-taito. Nuoret aikuiset eivät ajattele tekevänsä paljon töitä nyt, jotta voisivat eläkkeellä nauttia elämästä, vaan pyrkivät tasapainottamaan elämäänsä niin, että jaksavat itse työssään ja voivat tulevaisuudessa tarjota lapsilleen mahdollisuuden samaan.

Hanna Temmes
tradenomi, MBA, kokki, 4-vuotiaan äiti

Sunnuntaina Euroopassa vietettiin väärin äänestävien eurooppalaisten päivää. Valta vaihtui samanaikaisesti kolmessa maassa: Ranskassa, Kreikassa ja Serbiassa. Kiihkeimmät puhuvat päät ovat jo ehtineet tuomitsemaan vaalien tulokset Euroopan kannalta kohtalokkaiksi ja vähintäänkin on muistettu tehdä selväksi ahneille kreikkalaisille, ettei velkojen maksamisesta parane luopua. Välillä uutisointi on saanut hysteerisiä piirteitä kun Euroopan arvojohtajat ovat kilpaa todistelleet vaalien muuttavan kaiken ja samalla huomauttaneet, ettei talouskurista luopuminen ole vaihtoehto. (1.)

Sunnuntain kolmet vaalit eivät nähdäkseni olleet äänestys EU:sta, vaan niissä pikemminkin mitattiin Euroopan eliitin (epä)onnistumista maanosan kriisien hoitamisessa. Paul Krugman huomauttaa hyvin, etteivät eurooppalaiset kääntäneet selkäänsä Euroopalle, vaan säästötaloutta paasaavaan eliitin epäonnistuneille yrityksille pelastaa maanosan talous kurittamalla se henkihieveriin. (2.)

Varsinkin Ranskan tulevan keskusta-vasemmistolaisen presidentin Francois Hollanden aikaisempia vaatimuksia Euroopan talous- ja budjettikurisopimuksen osittaisesta avaamisesta on vaikea lukea EU-vastaisuudeksi. Erimielisyydet keinoista eivät välttämättä tarkoita erimielisyyksiä tavoitteista.

Kyse näyttää enemmänkin olevan eurooppalaisesta sisäpolitiikasta, jossa määritellään sopivat keinot EU:n ja sen jäsenvaltioiden pelastamiseksi. Tätä väittämää tukee myös komission lieventynyt linja elvytystä kohtaan. Talouskomissaari Olli Rehn totesi The Guardianissa komission olevan valmis edistämään elvyttävää talouspolitiikkaa uudessa vaalien jälkeisessä poliittisessa ympäristössä. (3.) Jopa talousasioissa tiukkaakin tiukempana tunnettu Angela Merkel totesi hiljattain Euroopan tarvitsevan sekä kuria, että elvytystä. Tosin samassa yhteydessä Merkel myös torppasi taloussopimuksen uudelleenneuvottelun, ja muistutti kreikkalaisia leikkausten tarpeellisuudesta. (Kts. 1.)

Vaalituloksissa näkyi toki myös aito EU-vastaisuus, etenkin Ranskan ja Kreikan äärioikeistopuolueiden kannatuksien kasvuna. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole varsinaisesti ristiriidassa Krugmanin väittämän kanssa. Äärioikeiston on helpompi takoa EU-vastaisia kantojaan läpi kansalaisille tilanteessa jossa Euroopan eliitin ratkaisu talousalueen pelastamiseksi on kurittaa se parannukseen. Olennaista on huomata, etteivät ääripuolueet kyenneet nousemaan yhdessäkään maassa avainasemaan. Ääripuolueiden menestys näyttääkin lähinnä liittyvän kansalaisten haluun näpäyttää epäonnistuneita päättäjiä, sekä vastustaa liian tiukkaa talouskuria.

Pekka Haavisto kertoo usein EU:n näyttävän afrikkalaisten näkökulmasta vanhalta sairaalta mieheltä joka tuo neuvottelupöytään omat ongelmansa sen sijaan, että se keskittyisi auttamaan muita.

Parhaiten tämä näkyy ulkopolitiikassa. Maailman suurin talousalue ei usein kykene käyttämään maailmalla merkittävää poliittista valtaa, koska sen jäsenet eivät pääse yhteisymmärrykseen yhteisestä ulkopolitiikasta. Euroopan talousongelmat juontuvat pohjimmiltaan tästä samasta ongelmasta. Euroopassa onnistuttiin luomaan yhteinen valuutta, mutta ei yhteistä talouspolitiikkaa jonka avulla kriisissä olevia talouksia olisi voitu tukea.

Käytännössä 27 maan unionia on viime vuosina johdettu kokouksesta kokoukseen ilman pidemmän aikavälin suunnitelmaa. Toinen toistaan näyttävämmät kokoukset ovat tuottaneet yksimielisyyden ainoastaan siitä, ettei tiukasta talouskurista voida lipsua vaikka samalla päädyttäisiinkin pidentämään Euroopan lamaa.

Euroopan on aika karistaa vanhat sairautensa. 27 valtion massiivista kokonaisuutta ei voida jättää ajelehtimaan ministerikokousten välillä. Euroopalle on muodostettava pitkän aikavälin taloudellinen tiekartta, jossa on huomioitava myös keinot elvyttää kärsiviä talouksia. Samalla olisi tunnustettava, ettei Kreikan eurojäsenyys voi olla riippuvainen loputtomien leikkausten tahdillisesta toimeenpanosta inhimilliseen hintaan katsomatta.

Rakenteelliselta kannalta on aloitettava pohdinta siitä miten päätöksentekoa voitaisiin siirtää hektisistä suurista kokouksista arkipäiväisemmälle pohjalle. Kuten Britannin pääministeri David Cameron vastikään hieman ivallisesti myönsi lehtihaastattelussa: Euro tarvitsisi toimiakseen yhteisvaluutan tueksi yhteisen hallituksen. (4.) Nykyisellään yhteinen hallitus on mahdoton ajatus, mutta selviytyäkseen euro tarvitsee vähintäänkin yhteistä talouspolitiikkaa.

Kansalaisten näkökulmasta oleellista on, että päätöksentekoa avataan kansalaisten ulottuville ja päätöksentekoelinten välistä valvontaa kiristetään ylilyöntien varalta. Tärkeä askel tässä olisi Euroopan parlamentin vallan kasvattaminen suhteessa komissioon ja ministerikokouksiin. Komission tulisi jatkossa olla yhä enemmän vastuussa Euroopan parlamentille, sillä komissaarit eivät joudu mittamaan suosiotaan vaaleissa.

Kaiken kaikkiaan Kreikan ja Ranskan vaalitulokset herättävät toivoa muutoksesta. Vuosia vallassa olleet eurooppalaiset päättäjät joutuivat peilaamaan vaalituloksia vasten omia saavutuksiaan talouskriisin ratkaisemiseksi ja pohtimaan mikä meni pieleen.

Euroopassa on pitkästä aikaa herännyt mahdollisuus toimia toisin.

1.) http://yle.fi/uutiset/merkel_puolustaa_tiukkaa_talouspolitiikkaa_vaalituloksista_huolimatta/6085293)

2.)  http://www.nytimes.com/2012/05/07/opinion/krugman-those-revolting-europeans.html?_r=1&ref=opinion

3.) http://www.guardian.co.uk/world/2012/may/08/eurozone-crisis-austerity-greece-alexis-tsipras

4.) http://www.dailymail.co.uk/news/article-2141598/Cameron-warns-euro-work-single-government.html

Asia on vakava jo yksittäistapauksena, mutta vielä mietteliäämmäksi vetää, kun tietää millainen kaivosbuumi Pohjois- ja Itä-Suomea tällä vuosikymmenellä odottaa. Kaivostoiminta on moninkertaistumassa maassamme.

Sen tähden on tarpeen tehdä korjausliikkeitä sekä lainsäädäntöön että hallintoon. Tällainen villi meno ei voi jatkua. Minusta jopa Talvivaaran kaivoksen toiminnan keskeyttäminen siihen saakka, että ympäristökuormitus saadaan kohtuulliselle tasolle, olisi perusteltua.

Ehdotettu louhintavero on hyvä ajatus; sen kautta valtio ja kunnat saisivat suoraa hyötyä kaivoksista. Samalla kierrätysmateriaalit saisivat vähän kilpailuetua neitseellisiin raaka-aineisiin nähden.

Meidän kaivoslakimme on verrattain tuore, mutta sen toimivuudesta pitää tehdä pikimmiten perusteellinen arvio, Talvivaaran kokemusten viisastuttamana. Myös ympäristölupaprosessia vaadittavine selvityksineen sekä valvonnan tehoa ja tiukkuutta pitää arvioida kriittisesti. Näyttää selvältä, että valvovien viranomaisten resurssit eivät ole riittävät - eivät edes nyt, saati sitten kaivosrynnäkön edetessä.

Toinen paljon julkisuudessa ollut asia on turvetuotanto ja sen vesistövaikutukset. Myös tällä saralla tarvitaan uutta otetta ja suuntaa.

Turve on moniongelmainen energianlähde: sen tuotanto heikentää luonnon monimuotoisuutta, aiheuttaa raskaat ilmastopäästöt ja pilaa vesistöjä. Turpeen käytön lopettamiseen pitääkin tähdätä esimerkiksi kymmenen vuoden siirtymäajalla.

Turpeennosto pitää rajoittaa jo luontoarvonsa menettäneille soille, joita herra paratkoon on riittämiin Suomessa. Samalla ympäristölupiin pitää asettaa tiukat vesienpuhdistusvaatimukset, joita myös valvotaan. Näillä eväillä turpeennostoa voidaan, pitkin hampain, jatkaa sen aikaa, että turve pystytään korvaamaan uusiutuvalla energialla.

Vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö on esiintynyt varsin jämäkästi etenkin turveasioiden suhteen. Ero edelliseen ympäristöministeriin on dramaattinen: nyt on sellainen tunnelma, että ympäristöasioihin suhtaudutaan niille kuuluvalla vakavuudella ja ongelmiin etsitään aktiivisesti ratkaisuja.

Kaivosasioiden ja turvetuotannon lisäksi ympäristöponnisteluja tarvitaan EU:n maataloustukiuudistuksen yhteydessä, lohen, taimenen ja siian kantojen kestävyyden edistämisessä, ilmastolain valmistelussa, metsälain uudistamisessa sekä ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelussa vain muutamia mainitakseni. Ministerillä on paljon töitä!

Kyllä meidänkin mielestämme.

Osuuskauppa HOK-Elannon edustajisto valitaan nelivuotiselle toimikaudelle toukokuussa pidettävissä vaaleissa. Edustajistoon valitaan 60 jäsentä. Vihreillä on vaalialueella kolme listaa. Vihreät – Uusimaa, Vihreät – Helsinki ja Vihreät – De Grönä.

Tutustu vihreiden listojen yhteiseen vaaliohjelmaan (valprogram). Lisätietoja vaaleista ja edustajiston roolista HOK-Elannon sivuilta. Ehdokaslistat numeroineen löydät täältä. Voit tutustua vihreiden listojen vaalimainoksiin Yhteishyvä lehdessä, suomeksi ja ruotsiksi.

Kampanjointia vauhdittamaan on teetetty vaaliohjelman sekä vihreiden listojen ehdokkaat sisältävä flaikku. Sitä saa Uudenmaan ja Helsingin toiminnanjohtajilta. Voit myös ladata sen PDF-versiona.

Vantaalaiset ehdokkaat
378 Alén, Sini
389 Lindblad, Christina
390 Luukkanen, Kari
394 Mikonranta, Sirpa
395 Natunen, Jari
396 Pietikäinen, Jarkko

Lisätietoja:

Anu Heikkilä, 045 124 2818, anu.heikkila_at_vihreat.fi
Uudenmaan vihreiden tj.

Outi Silfverberg, 040 754 3312, outi.silfverberg_at_vihreat.fi
Helsingin vihreiden tj.

Puhe kuntauudistuksesta:

Jos tämä kuntauudistus menee tällaisenaan, virkamiestyöryhmän esittämän kaltaisena läpi,  menetämme historiallisen tilanteen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen, kaupunkiseutujen sosiaalisen eriarvoistumisen katkaisuun ja toimivan lähidemokratian mallin luomiseen. Kaikki haasteet tulevat olemaan suurimpia enemmänkin kehyskuntien kanssa kuin Helsingin, Espoon ja Vantaan ja mahdollisen Kirkkonummen kesken. Nykyisten ja tulevien haasteiden ratkaisemiseksi tarvitsemme vahvan lähidemokratian ja metropolihallinnon selkeän mallin, missä varat, verot ja vastuut ovat selvät. Muuten menemme johonkin mitä emme halua.

Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Vantaa on yksimielinen ja vahva mielipiteellään, millä tullaan esiin.

Kuriositeettina sanottakoon, että HSY:n virkamiehetkään eivät oikein ymmärtäneet mitä Vantaa on mieltä. Itse lausuntoa turha enää yrittää selkeyttää, mutta viestinnässä Vantaan tahtotila tulee tehdä selväksi.

Aikataulun tulisi olla myös realistinen, eikä pikaisten kukkien keräämistä poliittiseen hattuun. Juosten kusten tulee sutta ja sekundaa joka maksaa mansikoita.

Kuntauudistus sisältää kolme osaa: uusi kuntakartta, kuntien valtionosuusjärjestelmän muokkaaminen, ja kuntalain muuttaminen.

Kuntauudistuksesta puuttuu kuitenkin kolme äärimmäisen tärkeää asiaa:

Ihmisnäkökulma, kuntien todellinen elinvoimaisuus eli työpaikat sekä tulevaisuusnäkökulma.

1. Ihmisnäkökulma

Kuntauudistus lähtee hallinnosta ja nykyisen hallinnon ehdoilla. Minua ihmisenä kiinnostaa Saako vanhus hoitoa, ja millä tavalla? Mitä maksaa joukkoliikenne? Onko päiväkodeissa hyvä olla? Onko tulevaisuudessa työtä? Miten läpipalvelut pysyy? Saako lapset koulussa laadukasta kasvisruokaa vai kuraa kun keittäjät eivät osaa? Ja miten helppoa tai vaikeaa on itse vaikuttaa asioihin?

2. Kuntien elinvoimaisuus

Kuntien elinvoimaisuuden kannalta ydin on työpaikat. Yhdeksän kymmenestä uudesta työpaikasta syntyy pk-yrityksiin. Virkamiesraportissa ei huomioida kysymystä, miten voidaan kuntaan luoda uusia työpaikkoja! Ilman elävää pk-sektoria on ihan turha piirrellä tussilla kuntarajoja. Ilman työtä ei ole elinkelpoisia kuntia.

3. Kuntauudistuksesta puuttuu tulevaisuusnäkökulma

Entä millä tulevaisuuden näkemyksellä kuntalakia uudistetaan? Teknologia mahdollistaa asioiden seuraamisen ja vaikuttamisen reaaliaikaisesti, kaikille ja paikasta riippumatta. Kysymys voi olla valmistelusta, päätöksenteosta, palvelutarpeista tai vaikkapa infran kunnon arvioinnista.

Esimerkiksi päätöksenteon valmistelu virkamiehen ensimmäisestä luonnoksesta alkaen tulisi olla julkisesti verkossa luettavissa. Vain tämä mahdollistaa laajan kansalaiskeskustelun jo valmisteluvaiheessa. 

Uudet hallintokäytännöt ovat myös elinkeinopolitiikkaa. Avoin data luo uuden työpaikkanäkökulman kuntalakiin.

Nyt kuntauudistus ehdottaa lyttäämään vain ne kunnat yhteen, joilla yhdistyminen ei ratkaise bendelöinin, maankäytön, joukkoliikenteen tai ilmastonmuutoksen, hyvien veronmaksajien vuotasen ja segregaation ongelmia. Kuntauudistuksen tulisi lähteä reaalikehityksestä, huomioida tulevaisuus sekä ratkaista ongelmia.

Enkä minä ole espoolainen joka sanoo kaikkeen ei ei ja ei. Kannatan hallinnon rakenteiden, hallintokäytäntöjen ja näkökulman uudistusta, mutta sen pitäisi tähdätä tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Tämä tulee tehdä, eikä pitäytyä tsaarinaikaisen hallinnon käytäntöihin.

Asemien viihtyvyys ja taide

Anniina Kostilaisen (vihr.) aloite taiteella koristeluista juna-asemista tyrmättiin sillä että asemat perustuvat brutaaliin betoniarkkitehtuuriin. Meidän pitäisi miettiä myös asukkaita ja heidän viihtyvyyttä, ei vain Vantaan arkkitehtejä.

Vantaan taidemuseo, nuorsiotoimi, lasten kuvataidekoulu, maankäytön ja ympäristön toimiala, koulut ja taideyhdistykset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä koristelussa. Eikä varmasti ole rahasta kiinni, koska nämä ovat lähes ilmasia. Miksi ihmeessä tällaista ei silti synny?

Asemat houkutteleva töhryihin koska se on lähes ainoa tapa kommunikoida olemassa olevaan brutaaliin betoniarkkitehtuuriin. Brutaali betoniarkkitehtuuri synnyttää pahoinvointia.

Sen lisäksi asemin käytettävyys: Myyrmäessä yms. liityntäliikenteen, kuten tulevan ratikan, vaihdot tulisi suunnitella sujuvaksi. Ja lastenvaunuilla, rollaattorilla yms. helposti liikuttavaksi.

Heikki Heinimäki (kok) vastusti graffiteja sillä perusteella, että kirkkaat värit ovat lapsille liian pelottavaa. En kuitenkaan usko että Vantaan kuvataidekoulun lapset käyttäisvät seinämaalauksissa liian pelottavia elementtejä. Brutaali betoniarkkitehtuuri sen sijaan voi olla aika masentavaa.

Kuva: Martinlaakson asema, tyypillistä puhdasta brutaalia betoniarkkitehtuuria. (Kuva Siru Kauppinen) 

Vastauksessa aloitteeseen luki "Rakennusten alkuperäistä tyyliä kunnioittaen korjattuina ja edelleen parannettuina, siisteinä, asemat toteuttavat jo sinänsä taideasematavoitetta, tyylilajinaan brutaali betoniarkkitehtuuri raskaan raideliikenteen kohtaamispisteenä..." Tämän vuoksi asemia ei voi tehdä viihtyisämmäksi.

Sen sijaan Malminkartanon asemalla taideopiskelijat tekivät aikanaan käsittääkseni alunperin laittoman iskun. Eivätkä lapset pelkää.

Kuvat: Malminkartanon aseman pylväs ja seinää. (Kuvat Olli Arnberg)

Ja tämä on toteutettu pelkällä maalilla. Myös vaikkapa taideyhdistyksen taidelainaamo olisi varmasti hyvin tyytyväinen tiloista vilkkaalla asemalla, ja voisi vaikka pitää siellä putuukkia auki.

Vielä kuntauudistuskeskustelusta (kirjoitettu lennosta kokouksen kuluessa, pahoittelen virheitä):

Juha Malmin puhe (perus) toi esiin hauskan nyanssin: Perussuomalaiset ymmärsivät lausuntoluonnoskessa olleen positiivisen diskriminaation väärin, ja vaativat sen muuttamista seuraavaan muotoon: Segregaation uhkaa voidaan estää positiivisella diskriminaatiolal ja maahanmuuttajien kotouttamista edistää kuntauudistuksella. 

Demarit toivat esiin sen, että hallinnon tarkastelu on vanhanaikaista Vantaan, Helsingin ja Espoon kesken, ja vaativat metropolihallintoa.

Kokoomus taas vaati seuraavan lauseen poiston: "Metropolialueella on tarvetta selvittää yhdessä muiden kuntien kanssa mahdollisia muita kuntaliitoksia tai kunnan osaliitoksia."

Muutoksena tuli myös se, että metropoliratkaisu tulee selvittää vähintään 14 kunnan kesken.

Keskusta vaati poistettavaksi maininnan kiinteistöveron laajentamisesta maa- ja metsätalousmaahan. 

Vantaan lausunto löytyy pian Vantaan Internet-sivuilta kokonaisuudessaan. Ytimekkäästi sanottuna: Esitetty liitosratkaisu ei tuo helpostusta Vantaan tai pääkaupunkiseudun ongelmiin.

Pietari Jääskeläinen (perus) sanoi: "Kuntauudistuksen lähtökohdat ovat neuvostoliittolaiset." Pietari toi esiin sen että ei tiedetä miten erikoissairaanhoito turvataan, eikä tiedetä miten kuntien valtionosuusjärjestelmää uudistetaan. Joudumme antamaan lausunnon pää pensaassa, kun emme tiedä keskeisistä asioista mitään.

Kati Tyystjärvi (vas) kiitti Vantaan virkamiehiä hyvästä valmistelusta. Kuntauudistuksen laatineen virkamiestyöryhmän hyvin Helsinki-keskeinen valmistelu ei saanut kannatusta Tyystjärveltä. Tyystjärvi kommentoi Malmin kasitystä segregaation ehkäisemisestä positiivisella diskriminaatiolla: Siinä vastatiin kysymykseen valtionosuuksista. Juha Malmi on sitä siis mieltä että positiivista diskriminaatiota ei pitäisi olla, mikä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajia ei saa huomioida valtion rahoituksessa (valtionosuuksissa). Eli millä kertoimilla Vantaa saa valmitonosuuksia. Kati kysyi: Oletteko te Malmi valmis alentamaan Vantaan valtionosuuksia? Malmi perui puheitaan: positiivisen diskriminaation voi hyväksyä.

Eklund toi esiin mm. liian kalliin hinnan yhdistymiselle. Kuntanuudistusselvityksessä ei oltu huomioitu yhdistymisen kustannuksia suhteessa hyötyihin. 

Heikki Heinimäki (kok) mukaan ikääntyvä väestö on hänen mielestään Suomen muiden kuntien ongelma. Mitään kuntiin liittyviä muutoksia ei saada muualla jos ei metropolialueella tapahdu jotain. Lausunto on myös ihan turha, jos ei samalla pelasteta vantaan taloutta. Heikki toi myös esiin sen, että yhteenveto kuntien lausunnosta julkaistan kahdenviikon kuluttua. Hyvä kysymys on, ja kuinkapaljon siitä on jo kirjoitettu.

Jussi Saramo (vas) onnitteli kokoomusta, joka onnistui yhdistämään leikkaukset tähän, ja onnitteli myös perussuomalaisia jotka yhdistivät tähän maahanmuuttopolitiikankin.

Sellaisia asioita kuin joukkoliikennettä, jätehuoltoa hallitaan ylikunnallisissa päätöksentekoelimissä. Päätöksenteko on pienessä piirissä. Tässä on välttämättömiä kohtia seutuhallinnon luomiseksi. Meillä on myös vakava lähidemokratian puute. Helsingin valtuusto on täynnä isolla rahalla kamppaillutta keskustassa asuvaa, mutta ei yhtään vuosaaressa, jossa on sentään 35 000 asukasta. Jos pääkaupunkiseudun kuntia yhdistetään ilman todellista lähidemokritaa, päätöksenteko karkaa yhä kauemmaksi. Kuntia on plkottava. Nykyiset kunnat pitää lakkauttaa. Kaupunginosakunnilla ja suurkunnalla tulee olla oma verotusoikeus. Lähikuntien tulee huolehtia kaikista lähipalveluista, ja suurkuntien maankäytstä yms. (Saramon hahmotelma käy hyvin yhteen aiemma esitykseni kanssa valtuustolle (http://www.sirunsivut.fi/node/732). 

Marjut Kuokkanen (kesk) muisteli vanhaa keskustelua: Helsinki on aggressiivinen ja haluaa laajentua pienten kuntien alueelle, ja Vantaasta tulee periferia. Vanhoista uhista ei puhuttu, mutta mikä Vantaalla tuntui uhalta, nähdään nyt Tuusulalle ja Nurmijärvelle mahdollisuutena. Ei puhuta hyvistä naapuruussuhteista, vaan esiteään alueluovutusvaatimuksia naapurikunnille. Onko oletettavaa ministerin laatikossa lisäpäytäkirja kunallishallinnollisesta etupiirijaosta. Hän on tyytyväinen muutoksiin, jotka lieventävät näitä pelkoja. 

Irja Ansalehto-Salmi  (kesk) innostui Heinimäen kommentista jonka henki oli "eihän tällä ole oikeasti väliä, yhteenveto on kirjoitettu ennen kuin kuntien lausuntoja on tullut". "Toivottavasti tämä oli ironiaa"

Tapani Mäkinen (kok) kiitteli Vantaan virkamisten tekemää valmistelua (joka oli siis todella hyvä). Tavoite on se, että kuntarakennelaki tulisi hyväksyä syksyllä. Tänään on käytetty puheenvuoroja hyvin vahvasti seutuhallinnon mielestä. "Meidän ryhmä on toista mieltä, se ei ole se ensimmäinen vaihtoehto." Valtakunnallisen kokoomuksen mielipide on sama: Itsenäisten vahvojen kuntien kautta pystytään palvelut järjestämään, ja kuntia on "vähän" vähemmän. Vantaan vastaus on on hyvä, sillä Vantaa vastaa kolmeen kysymykseen kahdesta kyllä.

Mikä Niikko (perus) toi esiin, että perussuomalaiset ovat pelänneet Vantaan itsenäisyyden menettämistä. Ilmari Heinosen pöytäkirjalausumaan ei silti yhdy edes perussuomalaiset. Sipoon kivimurskaamoa olla suunnittelemassa .. emme pääse kehittämään jos emme saa jotain alueita liitettyä Vantaalle. On pakko joltain osin keskustella liitoksia palveluiden kannalta. Hän ei ota kuitenkaan kantaa länsimäkeen. Eikä ole varaa pitää tuhannen tai kahden tuhannen asukkaan kuntia, joiden budjetista puolet ovat valtionosuuksia. Tämä ei kuitenkaan saa olla ytheydessä siihe, että kahdensadantuhannen asukkaan kuntaan pitää väkisin yhteen jonkin kanssa.

Pentti Puoskari (sd) toi esiin henkilökohtaisen kannan: Mikä on metropolilaki? Otetaanko annettuna se että luodaan uusi metropolilaki. Itse hän lähtee siitä että kunnallisen itsehallinnon puolustamisen kannalta olis tärkeää, että metropoliratkaisut tehdään kehittämällä kunnallislakia. Ei kehittelemällä uusi erillinen laki.

Kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kysyi, onko muutosehdotukset mahdollista hyväksyä yksimielispesti, valtuustossa huudeltiin että juttu on Hesarissa jo. Valtuutettu Heinonen jätti pöytäkirjalausuman jonka mukana pieniä rajamuutoksia tulisi tarkastella nimenomaan yhteisymmärryksessä kuntien kesken.

Valtuustoaloitteista mainittakoon Kaarina Suonperän aloite Golfista koululiikunnan lajiksi. Aloitteessa mainittiin mm. hyvä pukeutuminen. Myös pikavippien mainonnan kieltäminen, leikkipuiston kunnostaminen ja kuusikon liikenneolosuhteiden parantaminen saivat aloitteensa. Valtuusto päätti kokouksensa jo kello 23.