Vantaa tarjoaa kotihoidon piirissä oleville vanhuksille mahdollisuuden saada kaupungin maksamia kuljetuspalveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa kaupunkikortin yhteyteen liitettävää taksikorttia, jolle on ladattu kuukausittain simerkiksi 12 yhdensuuntaista matkaa käytettäväksi erilaisiin harrastus- ja vapaa-ajan matkoihin. Myös isälläni on ollut tämä kortti käytettävissä useamman vuoden ajan. Toisinaa kuukausittaiset matkat ovat menneet täyteen harrastuksista, kyläilyistä ja luokkakokouksista, mutta välillä on saattanut kulua useampikin kuukausi, ettei kortilla ole tehty yhtään matkaa. Nyt korttia uudistettaessa kaupungin sosiaalityöntekijä ehdotti, että siitä luovuttaisiin, koska käyttö on ollut niin vähäistä.
Vastaavaa palautetta olen saanut senioritalon muilta asukkailta. He ovat opetelleet käyttämään kuukausittain jokaisen matkan, koska myös heille oli aikaisemmin esitetty matkojen määrän vähentämistä vähäisen käytön vuoksi. Alkuperäisestä määrästä ei kuitenkaan ole haluttu luopua, koska vuodessa on muutama kuukausi, jolloin jo erilaisten perhejuhlien vuoksi jokainen matka on tarpeen.
Sosiaalityöntekijät perustelevat esityksiään säästöillä. Mutta todellisuudessa tälläinen säästäminen on hölmöläisen hommaa, jos samalla opetetaan jokainen kortinhaltija käyttämään kaikki matkat, jotta myös tulevaisuudessa saisi pitää alkuperäisen matkamäärän.