Kaupunkisuunnitelua koskevilta näkemyksiltään kovasti vihertämään päässyt asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ihmettelee tämän päivän Helsingin Sanomissa riittääkö kaikille suunnitelluille jättikokoisille kauppakeskuksille asiakkaita. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kaupan rakennushakkeiden koko on lähes kymmenkertaistunut. Toinen nähtävissä oleva suuntaus on kauppakeskusten nouseminen yhä etäämmälle varsinaisista kaupunkikeskuksista. Tälläisiä hankkeita on Vihdin IdeaParkin ohella vireillä mm. Jyväskylässä, tampereella ja Oulussa. Kaikille niille on yhteistä suunnitelmat rakentaa Suomen nykyisin suurinta kauppakeskusta Helsingin Itäkeskusta (150 000 k-m2) suurempi kokonaisuus.
Myös Vantaa on mukana kilpailussa uusista kauppakeskuksista. Kesäkuun viimeisessä kaupunginhallituksessa päätettiin sopimuksesta amerikkalaisen sijoitusyhtiö Carlyle Groupin kanssa Marja-Vantaan kauppakeskuksen alustavasta suunnittelusta. Mega-keskuksen koko saattaa kasvaa aina 300 000 kerrosneliömetriin, eli kaksi kertaa Itäkeskuksen kokoiseksi. Sitä ennen edessä on varmaan monta mutkaa. Itse pidän realistisempana puhua jostakin 100 000 – 150 000 k-m2:sta. Lopullisesta mitoituksesta päätettäessä on syytä arvioida tarkkaan uuden keskuksen vaikutus olemassa oleviin kaupallisiin palveluihin, kuten Helsingin Sanomat huhtikuisessa pääkirjoituksessaan varoittelee. Marja-Vantaalle nousee kuitenkin Rauman kokoinen kaupunki: 27 000 asukasta ja liki 20 000 työpaikkaa. Myös heille on syytä tarjota palveluita kävelymatkan etäisyydellä.
Silmiinpistävää Carlyle Groupin kanssa tehdyssä sopimuksessa oli sen taloudellinen merkitys. Mikäli kauppakeskus toteutuu kaavaillussa laajuudessaan, yhtiö maksaa kaupungille maapohjasta 165,5 miljoonaa euroa – liki miljardi ”mummonmarkkaa”. Tuolla rahalla on tarkoitus toteuttaa uuden kaupunginosan kunnallistekniikka ja palvelut. Mutta millä perusteella juuri Carlyle valikoitui toteuttajaksi. Julkiset hankinnat tulee kilpailuttaa, mutta tässä tapauksessa kaupunki on maapohjan myyjänä. Yksi sinänsä hyvä perustelu on, että keskukselle haluttiin löytää kansainvälinen, uusia tuulia tuova toteuttaja. Vantaan maankäytön historialla on myös oma pimeä puolensa. Tuo summa on niin suuri, että on syytä toivoa ettei välistä myöhemmin löydy sopimattomia käsiä.