Mitä Vantaan ja Helsingin yhdistäminen merkitsisi kaupunkien käyttötaloudelle

Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tapani Mäkinen (kok.) esitti elokuun lopulla näkyvästi Helsingin ja Vantaan yhdistymisen selvittämistä. Pontimena hänellä oli Vantaan jatkuvasti kasvussa oleva, nykyisin hieman yli 600 miljoonan euron lainakanta, jonka lyhentämiseen nykyiset kunnallisverotulot eivät riitä. Vantaan ja Helsingin yhdistämistä on laajemminkin perusteltu sillä että Helsingillä olisi rahaa ja Vantaalla taas maata uuteen asuntotuotantoon. Mutta mitä kaupunkien yhdistäminen merkitsisi käyttötalouden kannalta.

Yksi vertailulaskelma saadaan vertailemalla toisaalta veroprosentin tuottoa molemmissa kaupungeissa, sekä toisaalta keskeisimpien palveluiden: sosiaali- ja terveyspalveluiden, opetustoimen, varhaiskasvatuksen sekä joukkoliikenteen kustannuksia molemmissa kaupungeissa.

Yhden veroprosentin tuotto on Vantaalla 34 miljoonaa ja Helsingissä  110 miljoonaa. Tuon verran enemmän tai vähemmän verotuloja saadaan jos veroprosenttia korotetaan tai lasketaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Mikäli yhdistetyn kaupungin veroprosentti olisi Helsingin nykyinen 17,5 % Vantaan 18,5 % sijasta yhteinen kaupunki keräisi verotuloja 598 miljoonaa euroa ennemmän mitä Helsingin nykyiset 1 925 miljoonan euron kunnallisverotulot ovat.

Keskeisen palvelutuotannon kustannukset Vantaalla ja Helsingissä
Lähde: Heikki Helin; Kunnat Jonoon, Helsingin kaupungin tietokeskus 2006

Palvelutuotannon kustannuksissa on suuria eroja. Osa selittyy erilaisilla olosuhteilla ja väestörakenteella. Osa on perua erilaisesta toimintakulttuurista. Ja lopuksi osa on seurausta siitä, että tarjolla on enemmän tai parempia palveluita. Ainakin opetustoimen osalta tuntikehys on Helsingissä selvästi väljempi.

Yleensä erilaisia organisaatioita fuusioitaessa vallitsevaksi tulee suuremman tai rikkaamman osapuolen organisaatiokulttuuri. Helsingin ja Vantaan organisaatioissa ja toimintakulttuurissa on runsaasti eroja. Vantaalla on jo ihan käytännön syistä jouduttu ajamaan organisaatiota mahdollisimman matalaksi. Tässäkin tapauksessa olisi oletettavaa että uudessa kunnassa noudatettaisiin enemmän helsinkiläisiä toimintatapoja. Tuskin Helsingin päättäjät lähtevät kuntaliitoksen yhteydessä leikkaamaan esimerkiksi koulujen tuntikehyksiä vantaalaiselle tasolle.

Taulukon perusteella voi voi tehdä sormiharjoituksen siitä, mitä yhdistetyssä Helsinki-Vantaassa palvelut maksaisivat, mikäli lähtökohtana pidetään Helsingin nykyistä kustannustasoa. Lähes 200 000 vantaalaista lisäisi kustannuksia seuraavasti:

Mikäli yhteisessä kaupungissa siirryttäisiin joukkoliikenteen osalta vielä yhteen  Helsingin nykyistä sisäisen lipun hintaa 2,20 € vastaavaan lipunhintaan nykyisen seutuliikenteen 3,80 € sijastasubvention kasvusta tulee vielä n. 20 milj. € lisäkulut.

Palveluiden tarjoamisesta vantaalaisille Helsingin nykyisellä kustannustasolla tulisi 285 milj. € lisäkulut sen jälkeen kun vantaalaisten tuomat verotulot on vähennetty. Tämä aiheuttaisi paineita nostaa yhteisen kaupungin veroprosentti 19,5 %:n tasolle

Kauppalehdessä viime keväänä julkaistussa haastatatelussa Helsingin seudun kauppakamarin puheenjohtaja, eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas perusteli pääkaupunkiseudun neljän kaupungin yhdistämistä vertaamalla sitä 1990-luvun pankkifuusioihin, jossa kustannuksia karsittiin yhdistelemällä päällekkäisiä konttoriverkkoja. Kuntaliitokset tarjoavat tähän kuitenkin vain rajallisesti mahdollisuuksia, koska kaupunkien palveluverkot eivät ole päällekkäisiä. Kustannukset syntyvät pääosin päiväkotiryhmissä, koululuokissa ja terveyskeskusten vastaanotoilla eikä hallinnossa. Pankkifuusioihin lähdettiin tilanteesta jossa Aleksanterinkadulla oli rinta rinnan seitsemän eri pankkiryhmän konttorit. Mutta kukaan ei pysty osoittamaan katua tai kaupunginosaa, jossa olisi rinta rinnan neljän YTV-alueen kaupungin päiväkoteja ja tai kouluja. Merkittäviä kustannussäästöjä ei palvelurakenteesta ole kaupungit yhdistämällä saavutettavissa.

Ihan näin yksinkertaista tämä ei tietenkään ole. Yhteisen kaupungin toimintoja varmaankin tehostettaisiin ja ehkä palveluiden tuottaminen vantaalaisille olisi hieman edullisempaa, mutta laskelma kertoo ettei mitään hirveitä säästöjä ole ainakaan nopeasti saavutettavissa.

Itse kannatan mallia missä pääkaupunkiseudulle muodostetaan neljä YTV-kaupunkia ja lähimmät kehyskunnat kattava seutuhallinto, joka päättä mm. yleiskaavatasoisesta maankäytön suunnittelusta, liikenteestä, jätehuollosta, asuntopolitiikasta, erikoissairaanhoidosta ja toisen asteen koulutuksesta. Metropolihallinnon alla olisi toimiva kaupunginosahallinto, missä päätettäisiin asukkaiden arkea lähellä olevista kysymyksistä.