Tuli notkuttua koko lauantaipäivä itseäni fiksummassa ja kohtalaisen sivistävässä seurassa, joka on vieläpä sijoittunut yhteiskunnallisessa asemaan perustuvassa hierarkiassa itseäni verrattomasti ylemmäksi. Tuli myös käytyä museossa, tarkemmin sanottuna Kiasmassa, jossa oli nähtävillä muun muassa hieno värimaailmaa kuvaava teos, jonka sisään saattoi suorastaan sukeltaa.
Tällainen toiminta on uskoakseni omiaan lisäämään sekä kulttuurista että sosiaalista pääomaa, jotka ovat kaksi ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun määrittelemistä pääoman muodoista. Kolmas Bourdieun määrittämä pääoman muoto on taloudellinen pääoma, joka sen sijaan hieman, ei tosin oleellisesti, väheni mukavan päivän seurauksena. Kaikki kolme pääoman muotoa lisäävät yksilön mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa ja ovat siinä ominaisuudessa arvokkaita ja käsittääkseni tavoittelemisen arvoisia. Lyhyesti sanottuna se, joka onnistuu kasaamaan itselleen mitä tahansa pääomaa muita enemmän, menestyy elämässään paremmin. Taloudellisen pääoman kohdalla tämä lienee jossain määrin selviö, mutta kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitystä valtaa ja statusta lisäävinä vaihdannan välineinä ei ehkä kovin hyvin ymmärretä.
Omat ja puolisoni yhteenlasketut bruttotulot pyörivät nykyisessä elämän tilanteessamme kahden ja puolen tuhannen euron kieppeillä. Lisäksi kokouspalkkioita kunnallisista luottamustoimista tulee joitakin satasia kuussa, mutta ne menevät eri tilille tulevia vaalikampanjoita varten, enkä laske niitä perheemme käyttöomaisuuteen kuuluviksi. Koen kuitenkin olevani kohtuullisen hyvin pärjäävä ja jopa jossain määrin menestynyt yksilö johtuen nimenomaan kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta.
Mitä tulee sosiaaliseen pääomaani, niin minulla on laaja ystäväpiiri ja laajat verkostot niin politiikan kuin muutaman muunkin yhteiskunnallisen toiminnan piirissä. Sen lisäksi, että nämä sosiaaliset suhteet tuovat sisältöä ja iloa elämään, niitä on mahdollista käyttää symbolisen vaihdannan välineinä. Tiedän kenelle soittaa, jos tarvitsen apua esimerkiksi tietoteknisissä ongelmissa, Myyrmäen asemakaavaan liittyvissä kysymyksissä, urheiluharrastuksiini liittyvissä harjoitteluvinkeissä tai vaikkapa jos vaikkapa tarvitsen lainaan bassovahvistimen tai moottorisahan. Tästä voi olla ihan konkreettista ja jopa taloudellisesti mitattavissa olevaa hyötyä.
Kulttuurinen pääoma kohdallani tarkoittanee koulu-ja yliopistosivistykseni lisäksi sitä, että pystyn keskustelemaan niin Šostakovitšin muistelmista kuin Mötley Crüe -yhtyeen edesottamuksista, en koe isompaa hämmennystä asioidessani virastossa, rokkiklubilla tai museossa, tunnen kohtalaisen laajasti kaunokirjallisuutta sekä länsimaista populaarimusiikkia ja olen oman kiinnostukseni puitteissa hankkinut tietoa monenlaisista myös ammattiini tai harrastuksiini liittymättömistä asioista. Kulttuurinen pääoma auttaa minua toimimaan erilaisissa tilanteissa, mistä siitäkin voi olla jopa taloudellisesti mitattavissa olevaa hyötyä.
Välineellisen hyödyn lisäksi pidän sosiaalista- ja kulttuurista pääomaa elämän laatua lisäävinä ja mieltä virkistävinä elementteinä. Vaikka liksa ei nousekaan, niin elämän on nastempaa kuin näitä pääomia on sopivissa määrin plakkarissa. Näinpä ollen päädyn suosittelemaan kaikille, että X-factorin katsomisen lisäksi kannattaa toisinaan lähteä kaffelle hyvässä seurassa ja lukea Erno Paasilinnan tuotantoa.