Sain mahdollisuuden tutustua Kansallisoopperan toimintaan, kun lautakuntamme piti kokouksen oopperan tiloissa. Kokouksen yhteyteen oli ympätty tutustumiskierros ja kokouksen jälkeen ilta huipentui Tanssitaivaan alla -teoksesta nauttimiseen.
Olen kyllä käynyt Kansallisoopperassa säännöllisesti ja erityisesti balettia on tullut käytyä katsomassa suurin piirtein vuosittain. Kurkistus kulisseihin toi kuitenkin uudenlaista perspektiiviä talon toimintaan. On tietysti arvattavissa, että suurella näyttämöllä nähtävät suureelliset produktiot vaativat toteutuakseen ison taustaorganisaation, johon kuuluu tanssijoiden ja laulajien lisäksi valtava määrä monenlaista teknistä- ja muuta ulkopuoliselle näkymätöntä henkilökuntaa. Yhteensä Kansallisoopperassa on työntekijöitä yli 500.
Suuren luokan meininki on tietysti kallista. Viime vuonna oopperan kulut olivat yli 50 miljoonaa. Rahoituksesta yli 40 miljoonaa tuli tukina erilaisista lähteistä, etupäässä veikkausvoittovaroista ja valtion kassasta. Myös Vantaa on tukenut Kansallisoopperan toimintaa yli puolella miljoonassa, mistä on aika ajoin käyty kiivastakin keskustelua valtuustossa. Oopperan avustamista vastustavat ovat sitä mieltä, että Vantaan ei tulisi tukea Helsingissä sijaitsevaa kansallista instituutiota, jonka toiminta on elitististä ja kaukana tavallisesta kansasta.
Itse en kuitenkaan näe oopperan toimintaa kovinkaan elitistisenä, vaikka ooppera ja baletti taidemuotoina korkeakulttuuria edustavatkin. Suurin osa kävijöistä on kuitenkin tavallisia ihmisiä ja suurten tukien ansiosta lippujen hinnat on onnistuttu pitämään sellaisina, että myös pieni- ja keskituloisilla on periaatteessa mahdollisuus sulostuttaa elämäänsä tämänkin kaltaisella kulttuurinautinnolla.
Syytä on myös muistaa, että Kansallisooppera ei tuota pelkästään suuria produktioita isolle näyttämölle, vaan sen toimintaan kuuluu paljon myös lapsille suunnattuja esityksiä ja esimerkiksi vierailuja vanhainkodeissa. Vantaan yhden koulun kanssa toteutettiin viime vuonna yhteistyössä työpaja, jonka tarkoituksena oli vähentää oppilaiden välisiä konflikteja, missä kuulemma onnistuttiinkin melko hyvin. Tällaista toimintaa on vaikea nähdä kovin elitistisenä.
Parhaimmillaan, kuten tiedetään, kulttuurilla voi olla ihmisen elämään ja elämän laatuun järisyttävä vaikutus. Eri kulttuurimuotoja ei myöskään voi arvottaa sen mukaan, mikä itseä sattuu kiinnostamaan. Toisaalta sopii miettiä, pitäisikö myös pienimuotoisempaa kulttuuria tukea yhteisistä varoista nykyistä enemmän. Esimerkiksi lippu rokkikeikalle maksaa esiintyjästä ja paikasta riippuen 5-80 euroa eikä sitä ole juuri verovaroin subventoitu. Minusta tätäkin pitäisi tukea enemmän, mutta toisaalta rock-konserttien toteuttamiseen erikoistunut kansallinen laitos on myös aika kaukainen ajatus. Myös moni muu pienimuotoinen ja hengissä selviämisen rajoilla kitkutteleva kulttuuria tuottava taho ansaitsisi enemmän tukea. Toisaalta jonkinlainen asema on kuitenkin saavutettava itse. Oopperan esitysten täyttöaste viime vuonna oli 82% ja veikkaisinpa, että harva riippumaton ja pienimuotoista kulttuuria tuottava taho pääsee lähellekään tuota.
Kaiken kaikkiaan on kai niin, että olemassaolon oikeutus pitää ansaita riittävän laadukkaalla toiminnalla. Jos toiminta on sellaista, että se kiinnostaa ihmisiä ja parantaa ihmisten elämän laatua, sitä on myös syytä tukea jopa kohtuullisen avokätisesti. Taiteen alasta riippumatta.
