Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan talous- ja strategiakatsauksessa ehdotetaan nostoksi kaupunkistrategiaan 2010 seuraavaa: poistetaan kaupungin kriittinen menestystekijä ”palvelutason ylläpito” ja otetaan tilalle kriittiseksi menestystekijäksi ”palvelujen kustannusvaikuttavuuteen perustuva priorisointi”. Ymmärrän hyvin, että kaupungin nykyisellä tulotasolla meidän on kenties joko laskettava kaupungin palvelutasoa tai lisättävä käytettävien tulojen määrää. Rakenteellisilla muutoksilla voidaan saada aikaan säästöjä, mutta rahaa ja palveluita tarvitaan nyt, ei ainoastaan viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Sen sijaan en ymmärrä enkä voi hyväksyä, että palveluja priorisoidaan millään lailla yleisesti niiden kustannusvaikuttavuuden perusteella. Ajatellaan vaikkapa vaikeavammaista lasta, jonka koulunkäynti maksaa kaupungille varmasti rutkasti sen, mitä tavallisen lapsen koulunkäynti maksaa. Moniko meistä on valmis kieltämään vaikeavammaiselta lapselta koulunkäynnin? Espoossa ollaan lakkauttamassa alle sadan lapsen päiväkoteja urakalla ja myös meillä Vantaalla saavat pienet ja pienehköt päiväkodit lähtöpasseja. Ainakin Myyrmäen Uusituvan ryhmäperhepäiväkoti, Kivistö-Aviapolis-alueen Myllytuvan ja Koskituvan ryhmäperhepäiväkodit sekä Leppäkorven alueen yksiryhmäinen Jokipihan päiväkoti ollaan lakkauttamassa. Olen ainakin itse ikuisesti kiitollinen siitä, että rakkaat lapseni, joista nuorempi oli tuolloin kaksivuotias ja vanhempi jopa valtavat neljä vuotta, saivat aloittaa päiväkotiuransa kymmenen lapsen ryhmäperhepäiväkodissa. Pikkuruinen päivähoitoryhmä ei edes pahimpana flunssakautena kärsinyt minkäänlaisesta sijaispulasta, kuten lasteni tämänhetkinen, kolossaalinen viisiryhmäinen päiväkoti, lähes tauotta kärsii. Pienten päiväkotien lakkauttaminen kustannustehottomina ja muka niiden haavoittuvuuteen vedoten onkin anteeksiantamatonta kaupungilta, joka samanaikaisesti painii tuhansien perheiden pahoinvoinnin keskellä. Entä ollaanko sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla tosiaan valmistauduttu pisteyttämään potilaita heidän hoitojensa kalleuden ja niistä mahdollisesti saatavien tulosten perusteella? En edes viitsi kuvitella esimerkkejä siitä, mihin kustannusvaikuttavuuteen perustuva priorisointi voisi toimialalla pahimmillaan johtaa. Näin suuri ei ole Vantaan hätä. Ja jos on, kaivettakoon tarpeellinen raha esille jostakin aivan muualta kuin pienimpien ja heikoimpien selkänahasta. Toivonkin, että Vantaan kaupunkistrategiassa 2011 säilytetään kriittinen menestystekijä ”palvelutason ylläpito”.
