Kuten hyvin tiedetään, matkailu paitsi avartaa niin se on myös hauskaa ja mielenkiintoista. Vaikka matkailussa on monia hyviä puolia, niin kovin ekologista se ei tietenkään ole. Itse olen lentänyt kesäloman viettoon suorastaan toiselle mantereelle aina Peruun asti, joka on vaimoni ensimmäinen ja lasteni toinen kotimaa ja siinä ominaisuudessa melko luonteva valinta matkakohteeksi.
Sen lisäksi, että ilmakehään tulee lentomatkan muodossa päästeltyä kohtalainen tiraus kasvihuonekaasuja, niin myös oleskelu kaukomailla ja erityisesti laajamittainen turismi aiheuttaa monenlaisia ekologisia ongelmia, kuten koskemattomien seutujen altistaminen turismille, liikenteen päästöt sekä roskaaminen.
Toisaalta tiedostavat eurooppalaiset turistit tuovat mukanaan myös toisenlaisia katsantokantoja paikalliseen meininkiin vaatiessaan ekologisesti kestävämpiä matkailupalveluita. Lisäksi turistien mukanaan tuoma raha mahdollistaa isommat satsaukset infrastuktuurin kehittämiseen ja kehittyneempi teknologia osaltaan vähentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta. Eikä turismista tienaamista kai muutenkaan voi pitää kovin pahana asiana kolmannen maailman maissa, joissa taloudellinen kurimus on ankara ja pienetkin pennoset voivat tuoda merkittävän lisän paikallisten ihmisten toimeentuloon.
Ihan pieni ei ole myöskään sen tosiseikan merkitys, että vierailut kolmannen maailman maihin lisäävät tietoisuutta näiden maiden ongelmista, mikä taas toivottavasti lisää tietynlaista kriittisyyttä globalisaation haasteita kohtaan. Ja ehkä tämä pidemmän päälle vaikuttaa myös poliittiseen päätöksentekoon niin, että kehitysmaapolitiikka saa entistä vaikuttavampia ja järkevämpiä muotoja.
