U2 kävi vetäisemässä pari loppuunmyytyä keikkaa Helsingissä. Siinä sivussa Bono tapasi pääministeri Kiviniemen ja ulkoministeri Stubbin, joiden kanssa ilmeisesti turistiin maailman epäkohdista, kuten kehitysmaiden kohtuuttomasta velkataakasta.
Itse en keikoilla ollut, mutta ilmeisesti välispiikeissä Bono valisti tuttuun tyyliinsä yleisöä erilaisista globaaleista ongelmista. Tämä on ainakin netistä seurattuna ärsyttänyt monia ja Bonon julistamista on pidettyä häiritsevänä, rock-muusikolle sopimattomana ja jopa tekopyhänä.
Lehdistössä on myös jaksettu muistuttaa siitä, että bändin massiivinen kiertue järkälemäisine lavoineen, satoine rekkoineen ja suihkukoneineen on kaikkea muuta kuin ekologinen ja siksi on falskia puuhaa puhua esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.
Minä olen sitä mieltä, että vuosien työllä saavutetun aseman käyttäminen tärkeiden asioiden eteenpäin viemiseksi on mahtava juttu eikä minkäänlaiseen kritiikkiin ole syytä. Bono ei ole ehkä onnistunut pelastamaan maailmaa, mutta aikamoinen määrä ihmisiä on tullut kääntäneeksi katseensa kehitysmaihin ja niiden ongelmiin edes hetkiseksi. En usko, että asenneilmapiirin muokkaajana kovinkaan moni muu ihminen on saanut aikaiseksi vastaavaa jälkeä.
On myös aika hauskaa, että maailmassa on maailman tilasta huolissaan oleva jannu, joka pystyy puhelinsoitolle käskyttämään paikalle melkein minkä tahansa valtion päämiehiä. Jos sanomasta menee jotain perille, niin hyvä, mutta kuvio jo sinänsä on melko uskomaton.
Mitä taas tulee siihen ajatukseen, että asioista ei voi olla aidosti huolissaan, jos itse tekee yhdenkin teon, joka on epäekologinen tai -eettinen, niin en minä näe tässä mitään älytöntä ristiriitaa. Eivät hyvät teot (ja muistakaa: puheetkin ovat tekoja) mitätöidy sillä, että oma toiminta on joskus hieman ristiriitaistakin. Sitä paitsi ilman valtavaa lavaspektaakkelia Bonon sanoma ei ehkä tavoittaisi ihan noin isoa kansanjoukkoa.
Joitain Bonon meininki tuntuu huvittavan ja sitä pidetään naivina pelleilynä. Eipä siinäkään mitään, sillä kokemus on osoittanut, että vankkumaton idealisti saa tottua monenlaiseen naljailuun. Pääasia kuitenkin on, että homma menee eteenpäin ja maailma muuttuu. Ja muuttuuhan se, kun sitä muutetaan.
