Vuosi 2010 on Euroopan unionissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Teemavuoden tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan, korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa, edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa eri viranomaisten sitoutumista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Suomessa tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet. Suomessa hyvinvointia onkin purettu monelta suunnalta. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys on lähes kolminkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Viime laman jälkeen taloudellinen kasvu on ohjattu kasvattamaan tuloeroja. Tietoista politiikkaa, sanotaan.
Riittävä vanhemmuus tarjoaa lapselle hyvät lähtökohdat kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Raha ei toki yksin riitä, riittävään vanhemmuuteen tarvitaan muutakin, kuten vanhempien läsnäoloa lastensa arjessa. Elämän ei tarvitse olla ruusuilla tanssimista, mutta jos jo perusasioista joutuu kantamaan huolta – rahan riittävyydestä ruokaan, vaatteisiin, edes kohtuullisiin harrastuksiin, terveysmenoihin jne. – murentaa se edellytyksiä vanhempana. Väsyneet ja masentuneet vanhemmat eivät ole paras mahdollinen kasvattaja, varsinkin jos siitä muodostuu pysyvä, pitkäaikainen olotila, kun ei esimerkiksi saa työtä ja on kohtuuton huoli toimeentulosta.
Lapsilisä sidotaan indeksiin vuoden 2011 alussa. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, mutta Kelan tutkimusosaston mukaan esim. lapsilisää tulisi korottaa jopa 70 %, jotta saavutettaisiin palkkojen nousu 1994-2009.
Kolmen pienen lapsen äitinä haluan, että lapsiperheiden asia saa sille kuuluvan arvonsa poliittisessa päätöksenteossa. Panostus inhimilliseen perhepolitiikkaan kannattaa, onhan kysymys esimerkiksi tulevaisuuden työvoimasta! Keinoja kyllä on, mutta löytyykö poliittista tahtoa? Olisiko Vihreiden Uudesta Suomesta apua?