Suunnittelin tästä puhetta viimeviikkoiseen kaupunginvaltuuston kokoukseen, mutta peruin viime tingassa aikeeni. Koko maitojuttu oli alkanut tuntua farssilta, vaikka lopputulos – laktoosittoman maitojuoman tarjoaminen ilman lääkärintodistusta kaikille sitä tarvitseville – olikin toivottu ja hyvä. Siispä pidin suuni kiinni ja liimaan puheeni tähän kutakuinkin suunnitellussa muodossaan:Ollakseni aivan rehellinen, aihe ”laktoositon maitojuoma” on jo jonkin aikaa kyllästyttänyt minua siinä määrin, etten tänään mitenkään innosta hihkuen tänne puhujanpönttöön nouse. Koska episodin lopputulos kuitenkin on aivan erinomainen, joskin saimme sitä mielestäni kohtuuttoman kauan odottaa, haluan toki vielä julkisesti lausua lämpimät — kiitokseni tilakeskukselle asian loppuun saattamisesta. Ja kun nyt tässä kerran olen, haluaisin vielä sanoa muutaman ajatuksen aiheen tiimoilta. Ensinnäkin, salissamme on kuultu useinkin hienoista kritiikkiä siitä, miten käytämme aikaa mitättömien pikkuseikkojen hienosäätämiseen isojen ja kauaskantoisten päätösten tullessa tehdyksi usein kiireessä ja viimeistelemättömästi valmisteltuina. Näin ei tokikaan saisi olla, suurille kysymyksille pitäisi toden totta varata niiden vaatima aika ja laktoosittoman maitojuoman tapauksessa aikaa ja energiaa tuhrautui pieneen asiaan lähes hävettävän paljon. Kuntalaiset eivät kuitenkaan odota meiltä vain talouden rattaiden pyörimisen varmistamista, vaan meille pieni asia voi olla monelle heistä – tai meistä – iso asia. Emme myöskään voi odottaa loputtomiin kaupungin talouden nousukiitoa ja täystyöllisyyttä, ennen kuin kiinnitämme huomiomme itsellemme vähäarvoisilta tuntuviin palveluihin. Kyllä ainakin suunnilleen joka toinen meistä kykenee tekemään kahtakin asiaa yhtä aikaa. Ja kyllä ainakin oman 5-vuotiaani elämässä maito näyttelee vähintäänkin keskisuurta roolia. Toinen aiheeseen liittyvä ja ehkä syvällisempikin kysymys on se, onko meillä tosiaan varaa ja kauanko meillä on varaa huolehtia nykyisessä määrin jokaisesta kaupunkimme marginaalisesta ryhmästä, olivat he sitten allergialapsia, erityislapsia, kehitysvammaisia, maahanmuuttajia, mielenterveyspotilaita tai mitä vain ryhmiä, joilla yleisesti ottaen ei ole mahdollisuuksia pitää itsestään meteliä samalla tavoin kuin meillä täällä salissa ja monilla kavereillamme tuolla salin ulkopuolella. Minä olen sitä mieltä, että meillä on siihen varaa ja meillä tulee olla siihen varaa, ja jos tämä edellyttää leikkauksia muualla tai veronkorotuksia, olen siihen aivan valmis.
