Helsingin sanomissa (5.3.) pohdittiin miksi kaupunkien lähimetsiä jatkuvasti kutistetaan, ovathan metsät meille ”ilmaisia” ilon ja hyvinvoinnin lähteitä. Kaupungeissa tonttimaata arvotetaan sen yksiselitteisen, rakentamisesta syntyvän arvonlisän kautta. Kaupunkirakenteen tiivistämisen nimissä lähimetsät ahdistetaan jatkuvasti pieneneviin alueisiin. Viheralueita kutistetaan ja tärkeät tie- ja rakennushankkeet voittavat kaavoituskisailussa lähimetsät.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että metsät lisäävät ihmiset hyvinvointia. Metsässä oleilu rauhoittaa ja vähentää etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä syntyvää stressiä. Metsillä on merkittäviä terveysvaikutuksia. Jokainen metsissä retkeilyä, suunnitusta, marjastusta, metsästystä, lenkkeilyä tai luonnon tarkkailua harrastava tietää tämän omasta kokemuksestaan. Metsien hyvinvointia lisäävät vaikutukset on pystytty todistamaan tieteellisesti, mutta tulokset on ilmeisesti pystyttävä esittämään euroissa ennen kuin niihin suhtaudutaan vakavasti.
Suomalaisista lähes 80 % asuu kaupungeissa. Luulisi, että kaupunkimetsien merkitykseen olisi jo herätty. Pääkaupunkiseudun kaavoitushankkeita tarkastellessa näyttää siltä, että lähimetsät ovat ainoastaan houkuttelevaa rakennusmaata. Östersundomin alueen kaavoitus pyrkii kutistamaan metsät minimiin. Asuinalueiden täydennysrakentaminen tehdään helpoimmille alueille eli lähimetsiin, sen sijaan että esimerkiksi parkkipaikat siirrettäisiin maan alle ja sijoitettaisiin uudet rakennukset autojen tilalle.