Bruttokansantuotteen rinnalle kehitettyjen onnellisuusmittareiden myötä on keskusteltu siitä, tarvitseeko onnellisuusmittareita ottaa mukaan poliittiseen päätöksentekoon.
Ensi alkuun voi tuntua hankalalta, että mitattaisiin asioita, joilla ei aikaisemmin ole ollut lainkaan hintaa ja jotka ovat olleet liian vaikeatajuisia otettaviksi laskelmiin mukaan. Esimerkkinä tästä on luonnon arvo. Maailmalla ekologit ovat alkaneet yhdessä taloustieteilijöiden kanssa laskea luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen taloudellisia seurauksia. On määritetty hinta esimerkiksi joidenkin ekosysteemien tuhoutumisille. On havaittu, että kokonaistuotot voivat huveta murto-osaan, jos alkuperäiset ekosysteemit tuhoutuvat ihmisen muokkaamina tai muuttamina joksikin toiseksi.
Bruttokansantuote ei ota huomioon luonnon hyvinvointia – luonnonvarojen vähenemistä, ympäristön pilaantumista tai luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Bruttokansantuote voi kasvaa, vaikka luonnon hyvinvointi kärsii. Samoin bruttokansantuote ei ota huomioon myöskään ihmisten hyvinvointia kokonaisuutena. Bruttokansantuote mittaa talouskasvua, jonka merkitys korostuu ja muut elämänlaatuun oleellisesti vaikuttavat tekijät jäävät jopa huomiotta.
Voi tietysti kysyä, pitääkö kaikkea mitata ja pitääkö kaiken olla mitattavissa rahassa. Näyttää kuitenkin siltä, että muitakin mittareita tarvitaan kuin bruttokansantuote, ennen kuin talous, ihmisen toiminta ja luontoarvot voidaan sovittaa yhteen niin, että sekä ihmiset että luonto voivat hyvin ja talous on kestävää. On jopa arveltu, että esimerkiksi luonnon aliarvioimisen vuoksi talous ei toimi tehokkaasti, markkinat vääristyvät.