Kurki lentää matalalla peltoaukean yllä. Lehtokurppa lentää lajille tyypillisesti samaa rataa pesimäpuuhissaan. Kasvillisuuden seassa metsässä näkyy paljon sinivuokkoja. Sitruunaperhonen liihottelee käsivarrelleni. Siinä muutamia luontohavaintoja mökkimaisemista.
Myös kaupunkiympäristössä pitää olla oikeus luontoelämyksiin. Luonnossa liikkuminen alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Pelkkä luontonäkymän katselu rentouttaa ja auttaa palautumaan stressistä. Lähiluonnon merkityksen huomaakin erityisesti silloin, kun lähiluontokohde uhkaa tuhoutua esimerkiksi rakentamisen tieltä.
Luontosuhdetta voi vaalia arkiympäristössä kaupungissakin, jos vain asuinalue on suunniteltu niin, että esimerkiksi rakennettujen puistojen lisäksi ympäristössä on myös luonnonmukaisempaa viheraluetta.
Parhaillaan Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisestä Östersundomin yleiskaavaluonnoksesta voi kertoa mielipiteensä kaavaluonnoksen nähtävilläoloaikana 21.4.-23.5.2011(http://yhteinenostersundom.fi). Luontojärjestöt ovat esittäneet kaavaluonnokselle vaihtoehtoisen suunnitelman, varjokaavan, jossa alueen ekologia ja luonto määrittävät kaavaluonnosta paremmin, minne voidaan ja kannattaa rakentaa niin, että rakentamisen haitat luonnolle ja virkistyskäytölle jäävät mahdollisimman vähäisiksi samalla huomioiden ilmastonmuutoksen tuomat haasteet yhdyskuntasuunnittelulle (www.varjokaava.fi).
Luontoarvot olisi jo aika ottaa yhtä tärkeänä osana kaupunkisuunnittelua kuin mitkä tahansa muut tekijät asukaslukuineen, työpaikkamäärineen ja julkisine liikenteineen.
Oma pointtinsa on myös sillä, että mahdollisimman luonnontilaisen lähimetsän on todettu nostavan asunnon arvoa.