Kaksi kolmesta suomalaisesta ilmoittaa kuuluvansa johonkin uskontokuntaan. Heidän identiteettinsä kuuluu uskonto. Aktiiviset uskovaiset ja uusien uskontojen harjoittajat ovat tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettuja naisia, kuten vihreissäkin. Kiihkeimmät vastustavat äänenpainot ovat kuitenkin miesten, ja erityisesti nuorten miesten käyttämiä. Raportti suomalaisesta uskontoidentiteetistä tässä alla (2007) on jo vanha, mutta antaa kyllä oikeaa tietoa siitä, että uskonnollinen elämä koskettaa myös merkittävää osaa vihreiden jäsenistöä ja äänestäjiä.
Monet periaateohjelman aloitekeskustelussa kuvasivat, kuinka vihreä politiikka on paljastanut suvaitsemattomuuden alueen suvaitsevaisessa puolueessa. Meillä on pimeyden ydin muuten tasa-arvoa korostavassa joukossamme. Mites näin pääsi käymään?
Nykyiset linjaukset ovat sekä epätarkkoja ja osoittavat, että asiaa ymmärretään enemmän uskomusten, kulahtaneden ajatusmallien ja sloganien tasolla kuin kulttuurin tai identiteetin näkökulmasta. Mitä tarkalleen tapahtuu, kun kirkko erotetaan valtiosta? Mikä kirkko? Niitäkin on Suomessakin ainakin 15 erilaista. Tässä alla on eurooppalaisella tasolla tarkasteltua uskontoelämää ja uskonnotonta elämää suojeleva direktiivi:
»Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa. Euroopan unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.»
Tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta
Jos tarkastelee uskonnon oppikirjoja, niin ne tarjoavat tieteellisesti tutkittua, tasapuolista ja monipuolista tietoa uskonnoista. Niiden kirjoittajat ovat alansa tutkijoita. Opetuksessa edetään ikäkauden mukaisesti. Eli ei integraalilaskentaa ala-asteella.
Puoluekokouksessa Elena Gorschkov-Saloranta käytti keskeisen puheenvuoron. Elena on muuttanut Venäjältä Suomeen 9-vuotiaana. Häntä ryssiteltiin ja kiusattiin koulussa. Elena on ortodoksi. Hän kuvasi hyvin sitä hetkeä, kun hän meni ensi kertaa oman uskontonsa uskontotunnille ja tuli kuunnelluksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Se oli osa hänen identiteettinsä perustaa, perheen historiaa ja tervettä kasvua. Kuka tahansa voi kuvitella Elenan helpotuksen tilanteessa ja arvostuksen tunteen.
Olisi tärkeä muistaa, että perusopetuslaki edellyttää, että jos lapsia on kolme tai enemmän, oman uskonnon opetusta on järjestettävä. Tästä velvollisuudesta yritetään kaikin keinoin kunnissa pyristellä eroon. Samoin yritetään pyristellä kielivalinnoista ja toisesta kotimaisesta. Kolmatta kotimaista, saamen kielen opetusta, on annettu inhimillisesti katsoen liian vähän aikaa.
Kun puhutaan terveestä identiteetistä, tai kotouttamisesta, niin usein muistetaan lapsen äidinkieli ja sen merkitys tunne-elämälle, identiteetille ja kommunikaatiolle. Maailmankatsomus, kahdella kolmesta se on uskonto, on etiikan äidinkieltä ja keskeinen identiteetin rakennuselementti, kuten äidinkielikin. Uskonnossa on kysymys kokemuksesta, traditiosta ja tunteesta. Ne ovat yksilöllisiä. Niitä koetaan ja jaetaan, yhdessä tai yksin.
Kuuluvatko uskonto ja äidinkieli periaateohjelmaan?
Panu Laturi linjasi omaassa puheenvuorossaan näistä keskeisistä identiteetin alueista, että ne eivät oikein kuulu periaateohjelmaan. Mielestäni periaateohjelmassa tulee korostaa kulttuurellista moniarvoisuutta, enkä Panun tavoin kutsuisi sitä kielen nimellä tai uskonnon nimellä. Mutta kirjaisin sen ehdottomasti arvona, keskeisenä kansalaisyhteiskunnan ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Unescon moniarvoisuus-artiklassa sanotaan mm.
”Kaikkien kansalaisten mukaanottamista ja osallistumista edistävät politiikat takaavat sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden ja rauhan. .. Kulttuurinen moniarvoisuus kuuluu erottamattomasti demokratiaan sekä edesauttaa kulttuurien vuorovaikutusta ja yhteiskuntaelämää vahvistavien luovien kykyjen kukoistusta.”
Kulttuurellista moniarvoisuutta voi verrata biodiversiteettiin ja lajien monimuotoisuuteen. Eikä se tarkoita mitään relativistista tai nihilististä, että kaikki tavat ajatella ovat yhtä hyviä. Minkki ei kuulu merenrannoille, jättiputki pelloille – eikä geenimanipuloitu maissi kasva ilman myrkkykontrollia. Sen sijaan kaikille kielille ja maailmankatsomuksille on elintilaa ja hyvinvointia kulttuurisen moniarvoisuuden, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden alueella. Lasten oikeus saada näissä opetusta on eurooppalaisen sivistysvaltion tunnusmerkki.
Vihreä ylimielisyys heijastuu sellaisissa linjanvedoissa, joissa edistetään oikeaoppista yhtenäiskulttuuria. Siksi on elintärkeää juuri tänään puhua kulttuurisesta moniarvoisuudesta suvaitsemattomassa, monikulttuurisessa Suomessamme. Jotta muistaisimme, että olemme osa maailmankulttuureita, meidän tulisi nähdä moniarvoisuus arvona joka edistää yhdenvertaisuutta ja demokraattista yhteiskuntaamme. Silloin vihreisiin mahtuu tapakristitty, ortodoksi, pakana, satanisti ja aggressiivisin vihreä uusateisti, jos jokainen heistä kunnioittaa toistensa vakaumusta.
Esimerkin voima on keskeinen. Sen olemme tasa-arvokäsityksissämme ja luonnonsuojelussa osoittaneet. Jos emme osoita sitä periaateohjelmassamme, millaisen maailman ajattelimme jättää lapsillemme?
Lopuksi
Valitettavasti kaikkien tuntema kiihkeä oikeaoppisuus siitä, miten toisten tulisi olla ja ajatella, valtaa alaa. Sitä tapahtuu evlut-kirkossa, jossa yritetään sinnikkäästi ajaa naiset ja homot ja muut tasa-arvoa vaativat liberaalit ulos päätöksenteosta. Sitä tapahtuu vihreissä, jossa uusateistin uskonvarmuudella halutaan vetää viivottimella viiva siihen, mitä vihreissä sopii tai ei sovi tuntea. Sitä tapahtuu persujen taidekäsityksessä tai suomalaisuuden määrittelyssä.
Mutta yksi on varmaa. Eettinen ajattelu on syvällinen osa inhimillistä elämää ja kokemusta. Uskonnollisuuden harjoittaminen ei ole vähentynyt, vaan lisääntynyt. Kaksi kolmesta muodostaa ihmiskäsityksensä ja määrittelee suhdettaan toisiin ihmisiin uskonnollisen etiikan perusteella. On yhtä arvostettavaa olla uskonnoton. Elämänkatsomuksen tehtävä inhimillisessä kehityksessä ja identiteetin rakentamisessa on keskeinen.
Nina Maskulin
FM, uskontotieteilijä
Vantaan Vihreät Naiset ry, puheenjohtaja
Linkit ja lähteet
Suomalainen uskontoidentiteetti
http://www.uskonnot.fi/raportit/tiedostot/2007/KUVIO_3_identiteetti.pdf
Kimmo Ketola: Uskonnot Suomessa 2008. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102.
Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus
http://www.minedu.fi/OPM/Kansainvaeliset_asiat/kansainvaeliset_jaerjestoet/unesco/sopimukset/kulttuurisenmoninaisuudenjulistus
Eu-direktiivi yhdenvertaisuudesta, artikla 24
http://eur-lex.europa.eu/Notice.do?mode=dbl&lang=fi&ihmlang=fi&lng1=fi,fi&lng2=bg,cs,da,de,el,en,es,et,fi,fr,hu,it,lt,lv,mt,nl,pl,pt,ro,sk,sl,sv,&val=237068:cs&page=