(Julkaistu Vantaan Sanomissa 18.-19.6.2011)
Vaikka luonnon monimuotoisuutta yritetään turvata kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisilla toimilla, pitää muistaa, että vaikutamme myös paikallisella tasolla siihen, miten luonnon käy.
Vantaalta esimekiksi käy Mätäojan hakkuut, joissa kaupunki hakkasi erittäin harvinaisen kovakuoriaisen, halavasepikän, asuttamia puita.
Tiedon puute sekä viranomaisten ja muiden tahojen riittämätön keskinäinen yhteistyö voivat olla este luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.
Mätäojan hakkuissa ei ollut kyse ainakaan siitä, etteikö kaupungilla olisi ollut käytettävissään alueen luontoarvoista riittävästi tietoa ja tietoa myös siitä, miten alueella tulee menetellä hakkuiden suhteen, kuten Kimmo Jääskeläinen ja Ismo Tuormaa totesivat Vantaan Sanomissa (1.6.).
Vantaan ympäristöyhdistyksen esitys siirtää kaupungin viheryksikkö tai merkittävä osa siitä ympäristökeskuksen alaisuuteen on tervetullut ehdotus (Jääskeläinen, Tuormaa VS 1.6.).
Kaupunkien ja taajamien luonnosta on saatavilla runsaasti tutkimustietoa. Tutkimukset ja selvitykset eivät kuitenkaan ratkaise luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ongelmaa, jos olemassa olevaa tietoa ei sovelleta käytäntöön. Tämä voi vaatia uusia näkökulmia ja toimintatapoja.
Erja Hakkarainen
Ympäristölautakunnan varajäsen