Luonnon monimuotoisuus köyhtyy yhä useamman eliölajin uhatessa hävitä maapallolta.
Voihan sitä viisastella, että entä sitten, mitä väliä? Eliölajeja on kuollut sukupuuttoon maailman sivu kautta aikojen. Ei dinosauruksiakaan enää tallustele maapallolla, ei ole tallustellut 65 miljoonaan vuoteen.
Ei niin, mutta tämä nykyään meneillään oleva 6. sukupuuttoaalto poikkeaa edellisistä sukupuuttoaalloista eli ajanjaksoista, jolloin hyvin moni eliölaji katoaa samanaikaisesti lyhyellä aikavälillä.
Tämä 6. sukupuuttoaalto on pääosin yhden lajin aiheuttama ja se laji on ihminen! Koskaan aikaisemmin ei yksikään laji ole pystynyt saamaan aikaiseksi tällaista tuhoa kuin ihminen. Toiseksi lajien häviämisnopeus ihmisen toimintojen seurauksena on nyt huomattavasti suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja vauhti sen kuin kiihtyy!
Luonnon monimuotoisuutta köyhdyttävät niin ympäristön saastuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen kuin esimerkiksi liikasaalistus. Ja muun muassa uhanalaisilla lajeilla, niiden osilla tai uhanalaisista lajeista valmistetuilla tuotteilla käytävä kauppa ei sekään ole merkityksetöntä.
Ihmisen sietää katsoa peiliin ja kysyä, onko toimintamme kestävän kehityksen mukaista? Tai ennemminkin tunnustaa, ettei ole ja sen vuoksi tunnustaa myös, että tapoja tulee korjata ja luonto ottaa paremmin huomioon toiminnassamme, oli se sitten metsästystä tai vaikka uuden asuinalueen suunnittelua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta hyötyy myös ihminen itse.