Vantaa tarvitsee lasten ja nuorten oman terveysaseman. Tämä ajatus on alunperin lähtöisin lastentautien erikoislääkäriltä Elina Hermansonilta. Ideana olisi tuoda lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita yhden katon alle ja vähentää ihmisten juoksuttamista paikasta toiseen. Vantaan päättäjät tarttuivatkin ehdotukseen ja aloittivat terveysaseman suunnittelun. Hanke on kuitenkin jumittunut kaupungin byrokratiaan. Kirjoitin aikoinaan Vantaan nuorisovaltuuston jäsenenä mielipidekirjoituksen jossa vaadittiin asian viemistä eteenpäin. Vaatimus on edelleen ajankohtainen. Alla tuo vuonna 2010 Vantaan sanomissa julkaistu mielipidekirjoitukseni.
Lasten ja nuorten terveysaseman suunnittelua jatkettava
– Mielipidekirjoitus julkaistu Vantaan sanomissa 1.12.2010
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskyselyn tulokset kertovat synkkää tarinaa.
Vantaan peruskoululaisista 18% pitää kouluterveydenhoitajalle pääsyä vaikeana. Koulukuraattorille pääsyä vaikeaksi arvioi 20% ja koulupsykologille 34%. Lukioiden ja ammattikoulujen tulokset vahvistavat peruskoululaisten näkemykset, joskin ammattikouluissa pääsyä koulupsykologille vaikeana pitää ”vain” 25%.
Kouluterveydenhuoltoon on Vantaalla viime vuosina panostettu mm. vapaaehtoisten stressinhallinta kurssien (MAESTRO-projekti) avulla peruskouluissa, sekä lisäämällä koulupsykologien määrää.
Suunta on oikea, mutta vauhti täysin riittämätön. Tähän johtopäätökseen päätyy väistämättä H1N1-epidemian jälkitahdeissa. Rokotukset jumittivat kouluterveydenhuollon ja epidemian siirtämät lääkärintarkastukset työllistävät kouluja vielä pitkän aikaa.
Kouluterveydenhuollon ylikuumentuminen on aina uhka nuorten ongelmien huomioimiselle. Vuoden 2009 Vaikuttaja Päivän eräs kuumimmista aiheista olikin terveydenhoitajien vastaanottoaikojen riittämättömyys.
Terveydenhoitaja on kouluterveydenhuollon perusyksikkö, jonka luokse ongelmien kanssa ensimmäiseksi mennään. Kouluterveydenhoitajan tehtäviin kuuluu myös tarpeen vaatiessa ohjata nuori eteenpäin koulukuraattorille, koulupsykologille, lääkäriin tai nuorisopoliklinikalle.
Kouluterveydenhuollon koordinointi on paljolti terveydenhoitajien harteilla.
Oman ongelmansa muodostavat nuorisopoliklinikoiden pitkät jonot: pääsyä saa odottaa muutamasta viikosta kuukausiin. Välikauden nuori viettää satunnaisissa tapaamisissa terveydenhoitajan tai koulupsykologin kanssa.
Lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson ehdotti vuonna 2005lasten ja nuorten oman terveysaseman perustamista Vantaalle. Ehdotuksen lähtökohtana oli, että koululääkäripula on jättänyt terveydenhoitajat ilman oleellista tukipilaria.
Nuorisoterveysasemalla kouluterveydenhoitaja-lääkäri työparit voisivat tehostetusti paneutua nuoren ongelmiin. Samalla voitaisiin selkeämmin keskittyä syömishäiriöihin ja seksuaaliterveysasioihin.
Nuorisoterveysasema helpottaisi myös kouluterveydenhuollon paineita, etenkin influenssa-kausien ja armeijan kutsuntojen aikaan. Samalla se toimisi ”väliportaana” koulujen ja nuorisopoliklinikoiden välillä. Tällöin nuori ei jäisi vain satunnaisten terveydenhoitajatapaamisten varaan odottaessaan pääsyä esimerkiksi nuorisopoliklinikalle.
Vantaan lastensuojelusuunnitelmassa (2008-2012) lukee ”nuorisoterveysaseman suunnittelua jatketaan vuosina 2009-2010” Suunnittelu ei ole kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Erinomainen idea on yksinkertaisesti jumittunut byrokratiaan.
Nuorisovaltuusto esittää yllämainittujen syiden vuoksi kaupunginhallitukselle lasten ja nuorten terveysaseman suunnittelun jatkamista nopealla aikataululla, sekä suunnittelun edistymisen valvomista.
Joel Linnainmäki,
nuorisovaltuuston edustaja sosiaali- ja terveyslautakunnassa
