Leikkauslista ei pysäytä velkaantumista

Vantaa on viime vuosina ottanut tietoisesti velkaa rakentaakseen uusia asuinalueita sekä lentokentän ja Tikkurilan välistä ratayhteyttä. Rahaa on myös kulunut Kehä III:n peruskorjaukseen. Nyt samat poliitikot, jotka olivat alun perin päättämässä velan ottamisesta, ihmettelevät kovaan ääneen kaupungin velkaantuneisuutta ja vaativat kovia toimia talouden kuntoon laittamiseksi. Paras tapa säästää on tietenkin asettaa kaikille toimialueille samat säästötavoitteet ja käskeä virkamiehiä tekemään poliitikoille valmis esitys, jota voidaan sitten myydä asiantuntijoiden sanana.

Joku politiikan ulkopuolinen saattaisi tietysti kysyä miten kaupunki voi olla rakentamatta uusia asuinalueita, jos asukasluku kasvaa yli tuhannen ihmisen vuosivauhtia? Tai miten velkamäärä tuli yllätyksenä virkamiehille, joiden mielipiteiden varassa leikkauspäätöksiä nyt tehdään? Yritysmaailmassa työskennellyt voisi peräti udella, miksi harkittua velanottoa rakennusprojekteja varten ei nähdä sijoituksena kaupungin tulevaisuuteen?

Puheet vastuullisesta taloudenpidosta eivät vakuuta. Velanotto on ollut viime vuosina harkittua.  Velan kokonaismäärällä on kuitenkin helppo pelotella kuntalaiset uskomaan leikkausten väistämättömyyteen. ”Vaihtoehtoja ei ole!”, tapasi Margaret Thatcher sanoa.

Thatcher oli kuitenkin väärässä. Vaihtoehtoja on aina. Leikkausten sijasta velan takaisinmaksunopeutta voitaisiin hidastaa ja säästöjä hakea muun muassa energiankulutuksesta, kumppanuuksista ja hallinnosta.  Koulujen, päiväkotien, vammaistenkuljetusten ja vanhusten päivätoiminnan nuijimisen sijaan voisimme myöntää, etteivät peruspalvelut ole viisas säästökohde. Uudistaa saa, mutta sokea leikkaaminen aiheuttaa tulevaisuudessa vain lisää menoja syrjäytymisen ja pahoinvoinnin kasvaessa.

Vantaan ongelma ei itse asiassa ole viime vuosien harkittu velanotto, vaan väestön vanhentuminen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kulut tulevat väistämättä kasvamaan eläkeläisten määrän lisääntyessä ja työssäkäyvien määrän pienentyessä. Lopputuloksena on vähemmän veroja ja enemmän kuluja. Nyt esitetyillä säästöillä ei Vantaata pelasteta. Palvelut aiotaan viedä, mutta velkakierre ei taitu.

Oikea ratkaisu olisi tehdä sosiaali- ja terveyspalveluista pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen päätöksenteon alaisia ja siirtää vastuuta erityisen vaativasta ja kalliista erityissairaanhoidosta kunnilta valtiolle. Kunnat tulevat pärjäämään jatkossa vain yhdistämällä voimansa yhteisten haasteiden edessä.

Vantaa ei pelastu vaikka peruspalveluista kuinka leikattaisiin. Poliitikot tuntuvat pudottaneet katseen pallosta. Keskiluokka tarvitsee parempia puolustajia, tai se muuttaa paremmin johdettuihin kuntiin.

 – Joel Linnainmäki