Vantaa tarvitsee lasten ja nuorten terveysaseman

Kirjoitus on julkaistu Vantaan Sanomissa 22.9.2012

Yle uutisoi maanantaina (3.9) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta jonka mukaan kuntien säästöt ovat aiheuttaneet 2000-luvulla korvaamatonta tuhoa kokonaiselle sukupolvelle nuoria. Huostaanotettujen lasten ja psykiatrisessa laitoshoidossa olevien nuorten määrät ovat kasvaneet järkyttävän nopeasti.

Lisäksi kaikkein innokkaimmin kouluterveydenhuoltoa silponeet kunnat ovat viimeisen 12 vuoden aikana joutuneet käyttämään muita kuntia enemmän rahaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Huonosti mietityt säästöt kostautuvat kunnille myöhemmin.

Helpoin tapa pitää lapset ja nuoret veneessä on antaa tukea siellä missä he viettävät aikaansakin. Siis kouluissa. Kouluikäisten lasten terveydenhuolto onkin järjestetty pääasiallisesti koulujen kautta. Kouluterveydenhoitajien vastuulla on muun muassa tunnistaa ongelmia ja ohjata koululaiset oikeaan paikkaan kun kyse on vakavammista huolenaiheista. Ongelmat alkavat kasaantua jos koululla ei ole omaa terveydenhoitajaa jonka koululaiset tuntevat ja jolle voi turvallisesti kertoa huolistaan.

Lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson ehdotti jo vuonna 2005 lasten ja nuorten oman terveysaseman perustamista Vantaalle. Ehdotuksen lähtökohtana oli, että koululääkäripula on jättänyt terveydenhoitajat ilman oleellista tukipilaria. Nyt näyttää siltä, että lääkäreiden lisäksi kouluissa on pulaa myös terveydenhoitajista.

Vastuuta ei kuitenkaan voi ulkoistaa. Vaikeinakin aikoina kaupungin tulee taata kouluterveydenhoitajien ja kuraattorien riittävät määrät kouluissa. Koululaiset tarvitsevat ympärilleen luotettavia aikuisia, joille he voivat puhua vapaasti.

Hermansonin ehdotus on ajankohtaisempi kuin koskaan. Tuomalla lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhden katon alle voisimme vähentää ihmisten turhaa juoksuttamista paikasta toiseen ja nopeuttaa samalla nuorten hoitoonpääsyä. Nykyisellään vakavasti masentunut nuori voi joutua odottamaan hoitoonpääsyä viikkojen ajan. Tänä aikana hänen ainoa tukipisteensä on kouluterveydenhoitaja, jolla ei välttämättä ole aikaa tavata nuorta kuin satunnaisesti.

Kouluterveydenhoitajat, kuraattorit ja opettajat tekevät hienoa työtä, mutta täysin riittämättömillä resursseilla. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa olla ylpeitä siitä miten hyvin Vantaa pitää huolta hätää kärsivistä nuoristaan.

Joel Linnainmäki, opetuslautakunnan varajäsen