Vaalit ovat olleet mahdollisuus kuunnella ja tulla kuulluksi. Mahdollisuus ylittää jakoviivat ja unohtaa erilaiset lähtökohtamme. Toivon, että tätä mahdollisuutta on uskallettu käyttää.
Olen ehdolla koska olen ollut tarpeeksi onnekas syntyäkseni ilmaisen koulutuksen ja halvan terveydenhuollon Suomessa, jossa duunaritaustaisen yksinhuoltajaperheen poika voi kouluttautua, päästä töihin Eduskuntaan ja käyttää aikaansa ihmisen kuuntelemiseen ja auttamiseen.
Olen ehdolla koska meillä on velvollisuus toisiamme kohtaan joka on tärkeämpää kuin oman edun tavoittelu.
Meillä on velvollisuus auttaa vakavasti masentunutta nuorta, joka hakee apua terveyskeskuksesta ja saa vastaukseksi särkylääkkeitä.
Meillä on velvollisuus tukea paniikkihäiriöstä kärsivää miestä, joka on pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle ja joka nyt haluaisi palata työelämään.
Meillä on velvollisuus kunnioittaa venäjänkielistä naista, joka sanoo voivansa Suomessa hyvin ja joka haluaisi tietää mitä hän voi tehdä Suomen ja suomalaisten hyväksi.
Meillä on velvollisuus yksinhuoltajaa kohtaan, joka tekee päivä- ja yötöitä ja jonka rahat eivät silti aina tunnu riittävän ruokaan vuokranmaksun jälkeen.
Omalta osaltani olen kuunnellut jokaista ihmistä joka on ollut valmis kertomaan oman tarinansa, enkä tule unohtamaan heitä vaalien jälkeenkään.
Yhteiskunta ei muutu nopeasti eikä vaivattomasti, mutta jokainen meistä voi tehdä oman pienen osansa sen eteen, että Suomi olisi hyvä paikka syntyä ja elää.
Toivo on murtumaton voima joka syntyy sadoista pienistä teoista oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Tänään vietetään kansanvallan juhlapäivää. Oma kampanjani päättyi eilen illalla. Valta on nyt kansalla. Niin kuin sen kuuluukin olla.
