Balac Ansu

Vastavalmistunut automaatioinsinööri. Harrastan käsitöitä, historiaa, arkeologiaa ja kavereiden kanssa lenkkeilyä, rullaluistelua, jalkapalloa, sählyä, telttailua ja moottoripyöräilyä.

Mielestäni opiskelussa on pakko käyttää liikaa aikaa rahan keräämiseen erilaisilla töillä koulun ohessa. Opintotuet ja asumistuet eivät riitä pääkaupunkiseudulla yksin elämiseen. Aina puhutaan kuinka lapsen työ on käydä koulua. Eikö opiskelijan työ ole käydä koulua eikä tehdä töitä? Opiskelun aikana moni joutuu etsimään töitä, tekemään lisätunteja ja lopulta lopettavat koulun kesken. Olisi todella tärkeää että koulut käytäisiin loppuun. Vaikkei kaupunkitasolla voi vaikuttaa opintotukiin, voidaan silti opiskelijan kuluja pienentää tai tarjota muita apuja. Opiskelijana koin että harrastaminen oli liian kallista virallisissa joukkueissa, siksi harrastin kavereiden kanssa ulkona jalkapalloa.

Mielestäni kaikenikäisillä pitäisi olla hyvät harrastusmahdollisuudet. Tämä tarkoittaisi myös paljon julkisia harrastuspaikkoja, joita jo on paljon koulujen kenttien muodossa, mutta tarvitsemme harrastustiloja myös muillekin lajeille kuin jalkapallolle. Suomalainen pesäpallo on laji, josta moni pitää, muttei omista räpylää tai mailaa. Kirjastot ovat jo alkaneet lainailla erilaisia tavaroita, jolloin ne voisivat toimia hyvänä välinelainaamona myös erikoisempiin harrastuksiin. Olisi myös hienoa, että kaupunki järjestäisi ilmaisia harrastusiltoja kaikenikäisille. Illoissa voisi olla mukana seuroja, jotka omalta osaltaan opastavat lajiin ja saavat mahdollisesti uusia harrastajia. Heillä on myös usein erilaisia varavälineitä ja tuntevat alueen harrastusmahdollisuudet. Tällaisissa illoissa saisi siis urheilla ilmaiseksi, tavata uusia ihmisiä, kokeilla uusia lajeja ja pitää hauskaa.

Olen toiminut sijaisena niin koulussa kuin päiväkodeissa. Kouluista ja päiväkodeista on leikattu liikaa, sillä ryhmäkoot ovat liian isoja. Kun aikuisia ei lapsien määrään nähden ole tarpeeksi, tapahtuu onnettomuuksia helpommin, kiusaamisiin ei ehditä puuttua ja oppiminen kärsii. Lapsiin kohdistuvista tuista ei kuulu leikata kun on kyse turvallisuudesta tai tulevaisuudesta. Monet asiat muuttuvat hitaasti, siksi myös meidän nuorten on jo puututtava lapsiin kohdistuviin leikkauksiin, sillä meistä osa on tulevaisuudessa vanhempia.