Halme Elina

Olen 37-vuotias vantaalainen, tyttäreni omaishoitaja, FM ja valmistuva psykologi. Olen toiminut viime vuodet tyttäreni omaishoitajana ja tästä kokemuksesta on virinnyt halu kehittää omaishoitajuutta sekä Vantaalla, että valtakunnallisesti. Omaishoitajuuden käytännöissä Vantaalla on epäkohtia, joihin haluan muutoksen. Lisäksi haluaisin ne lukuisat jo käytännössä omaishoitajana toimivat omaiset ja läheiset tietoisiksi siitä, että heidän tärkeä työpanoksensa on palkallista ja heillä on monia hyvinvointiin liittyviä etuuksia (mahdollisuus lomitukseen, terveydenhuoltoon sekä tapaturmavakuutukseen). Moni omaishoitajana toimiva ei ole tietoinen näistä mahdollisuuksista. Valtakunnallisesti omaishoitajuus tulee saada kuntien alta Kelan piiriin, mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että omaishoitajien palkkiot eivät merkittävästi pienene. Tällä hetkellä omaishoitajuuden palkkiossa eri kuntien välillä vallitsee räikeä epätasa-arvo.

Työkokemukseni lasten, nuorten ja perheiden parissa on todistanut myös heidän etujensa ajamisen ensiarvoisen tärkeäksi. Yksinhuoltajana tiedän kokemuksesta kuinka tärkeitä ajoissa lapsiperheille suunnatut tukipalvelut ovat (esim. lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö). Toimivilla ennaltaehkäisevillä tukitoimilla voidaan tehokkaasti ehkäistä turhia huostaanottoja, jotka ovat tutkitusti traumaattisia sekä koko perheelle. Tällä hetkellä Vantaalla kotiin suunnattuja tukipalveluja on jopa vaikeampi järjestää kuin ottaa lapsi huostaan. Tämä on järjetön epäkohta niin inhimillisesti kuin taloudellisesti ja lisää lasten ja perheiden syrjäytymisriskiä Vantaalla merkittävästi. Toivoisin, että tulevaisuudessa Vantaa näyttäytyisi lapsiperheille houkuttelevana asuinkuntana kyseenalaisen esimerkin sijaan.

Läheisillämme joita hoivaamme sekä lapsilla ja nuorilla on oikeus tasapainoiseen kasvuun sekä hyvään elämään Vantaalla. Ilman hyvinvoivia omaishoitajia ja perheitä tämä ei onnistu.