Lindfors Tuija

Olen kolmen nuoren miehen äiti, kuvisopettaja ja aktiivinen ympäristötaiteilija Rekolasta. Asun vanhassa puutalossa ja olen perehtynyt pakonkin sanelemana kestävään rakentamiseen, sillä talomme on hirsitalo. Luonnonmukaiset rakennusmateriaalit ovat kestäneet jo lähes sata vuotta ja talossa on helppo hengittää. Olen opettajana huolissani kouluista, joissa sekä oppilaat että opettajat kärsivät sisäilmaongelmista. Voiko kestävä rakentaminen tuoda turvallisuuden takaisin kouluihin?

Olen huolissani koulusäästöistä, jotka käytännössä näyttäytyvät myös suurina luokkakokoina. Tällöin ei jokainen oppilas saa tarvitsemaansa yksilöllistä ohjausta riittävästi. Erityisiä oppijoita tulee tukea, sillä jokaisella oppijalla pitää olla oikeus kokea onnistumisia. Syrjäytymistä voi ehkäistä riittävällä kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä ja kunnan tulee ohjata riittävästi rahaa lasten ja nuorten tukipalveluihin.

Koulunsa päättävä nuori on elämänsä käännekohdassa. Tämä on mielestäni se vaihe, jolloin tukiverkoston pitää olla aukoton. Jatko-opiskelupaikkojen, tuetun työpaikan, pajamuotoisten opintojen ja kurssien on tavoitettava nuoret. Tuetut harrastusmahdollisuudet taiteen ja kulttuurin parissa lisäävät hyvinvointia ja voivat luoda yhteisöllisyyttä yhteisten projektien äärellä. Kannatan positiivista diskriminaatiota eli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulee tukea heikompiosaisia siellä, missä on vaarana syrjäytyminen ja eriarvoisuus. Kannatan myös maksutonta joukkoliikennettä lapsille ja nuorille koulupäivän aikana.

Ympäristötaiteilijana kiinnitän huomioni luonnon monimuotoisuuteen ja haurauteen ja tarvittaessa otan kantaa teoksillani suojellakseni luonnon monimuotoisuutta. Pyrin pitämään hiilijalanjälkeni pienenä liikkumalla mahdollisimman paljon pyörällä tai kävellen.