Heipparallaa!

Kesä on mennyt mukavasti. Minulla oli kolmen viikon mittainen kesäloma. Viimeksi olen ollut niin pitkällä lomalla vuonna 2005, jolloin skippasin kesätyöt.

Tämä kesä on ollut monella tavalla erilainen kuin aikaisemmat. On ehtinyt tapahtua paljon.

Tänä kesänä olen muuttanut seurustelukumppanini kanssa yhteen, Vantaalle sellaiseen punaiseen (melkein) romahtamaisillaan olevaan mökkiin. Iso osa kesästä on siis mennyt rempatessa, maalatessa, huonekaluja etsiessä ja muuttolaatikoita purkaessa.

Olen ehtinyt käydä myös ulkomailla, viikon reissu Puolassa oli varsin hyvä lomailukokemus. Gdansk ja Varsova ovat todella kauniita ja vihreitä kaupunkeja.

Kesällä on myös tullut mökkeiltyä ja tehtyä kaikenlaisia kesäjuttuja, joita on viimeksi lapsena tehnyt. Olen käynyt poimimassa mustikoita, mansikoita ja metsämansikoita, olen käynyt järvellä soutelemassa, metsässä kävelyllä ja saunonut ja grillannut paljon sekä lukenut kirjoja. Olen viettänyt laatuaikaa Terhin kanssa ja käynyt Facesissa.

Loman aikana olen jättänyt järjestöhommat vähemmälle, mikä on tehnyt hyvää ja olen ehtinyt huomata, miten mukavalta tuntuu mennä oman aikataulun mukaan ja tehdä mitä lystää.

Nyt on jo elokuu, työt ovat alkaneet ja kalenteri alkaa jälleen täyttyä. Kesän aikana on tajunnut, että täysi kalenteri ei ole niin mukava asia. Yritänkin nyt syksyllä skipata monia asioita, jotta jäisi aikaa myös itselleni ja ystävien näkemiseen.

Järjestöjen osalta olen myös pohtinut, että haluan siirtyä pikkuhiljaa enemmän politiikan ja ehkä jonkin ympäristöjärjestön puolelle ja vähentää Protu-hommia. Protun hallituskauteni jälkeen luultavasti käyn vain vetämässä leirejä ja ehkä koulutuksia, mutta sitä pohdin tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista. Se on ainakin varmaa, että paljon tulen protu-hommia vähentämään.

Syksyllä loppuu siviilipalvelukseni ja olen päässyt opiskelemaan HUMAKiin kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, mutta olen ensimmäisen vuoden poissaolevana. Täytyy siis keksiä työpaikka.
Sivarivuosi Soihdussa on mennyt ihan mukavasti, mutta on ollut myös huonoja puolia. Soihtu on nyt niin arkinen paikka, ettei siellä hengailu enää ole niin mukavaa. Se ei tunnu niin viihtyisältä, kun siellä on pakko olla joka päivä töissä. Sivarihommien päälle pitää tehdä Prafén puheenjohtajan hommat. Vaikka sivari on ollut ihan mukavaa aikaa, odotan silti innolla sen päättymistä.

Saa nähdä, mitä tästäkin syksystä tulee….