Kaikkein askarruttavin kysymys ilmastonmuutoksessa ja sen torjunnassa on seuraava. Olemmeko ylittäneet sen kriittisen pisteen jonka jälkeen ilmaston lämpeneminen ruokkii itse itseään niin paljon ettei mitään ole enää tehtävissä?
Minä uskon että olemme.
Mannerjäätiköt sulaa, metsät palaa ja niitä kaadetaan, soista vapautuu ilmakehään metaania joka on paljon hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Merenpinta tulee nousemaan ja monilla alueilla myös kuivuus tulee lisääntymään radikaalisti. Nämä mullistukset aiheuttavat katastrofin, maailmanlaajuisen sellaisen. Ilmastopakolaisia tulee miljoonia ellei miljardeja. He haluavat sellaisiin maihin kuten Suomi, jotka kärsivät ilmaston muuttumisesta vähemmän kuin valtaosa muusta maailmasta.
Ilmastopakolaisten massamuuttoaaltojen takia monet niinsanotut hyvinvointivaltiot sulkevat rajansa, suojellakseen omaa etuaan ja omaa hyvinvointiaan. Ei ole tilaa asuttaa, eikä resursseja tuottaa ruokaa kaikille ketkä joutuvat jättämään kotinsa. Syttyy sotia ja kapinaa, se vähäkin hyvinvointi mikä meillä on katoaa. Ihmiskunta ajaa itsensä ja monet muut eläinlajit tuhoon.
Emme voi kuitenkaan tietää varmaksi sitä, että onko tuo kriittinen piste jo ylitetty. Ihan varmuuden vuoksi kannattaa siis jatkaa taistelua ilmaston muutosta ja sitä edistäviä tahoja vastaan.
Kööpenhaminan ilmastokokoukselta odotetaan paljon. Kuitenkaan sellaiset maat kuten Kiina ja Yhdysvallat eivät vielä suostu kertomaan omia tavoitteitaan, eikä EU koska se ei tiedä mitä muut maat meinaa tehdä. Kaikki pelkäävät kilpailukyvyn heikkenemistä. Jälleen laitetaan lyhyen aikavälin voitontavoittelu ilmaston edelle.
Laittakaa vaan, kohta meillä on kuitenkin isompia ongelmia.
Suosittelen lämpimästi elokuvaa Venus-teoria jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Pasi Toiviainen. Tiedot ovat osittain vanhentuneet, mutta elokuva on edelleen idealtaan todella ajankohtainen.
