Eilen selasin Amnestyn jäsenlehteä ja satuin olemaan Pentti Linkolan kirjassa ”Voisiko elämä voittaa” luvussa, jossa hän puhuu ihmisoikeuksista ja eri eläinten ja eliöiden arvosta.
Mietinkin, että miksi ihmisoikeudet tulee erottaa eläinten oikeuksista. Ihminen ei todellakaan ole maailman luonnolle se kaikkein tarpeellisin eliölaji. Päinvastoin, mikään muu laji ei aiheuta luonnolle ja ympäristölle niin paljoa tuhoa kuin ihminen.
Kaiken päätöksenteon pohjana pitäisi olla luonnon hyvinvointi. Uskon, että jos saisimme luotua järjestelmän, joka toimii luonnon ehdoilla. Jos ihmiset eläisivät sellaisessa tasapainotaloudessa, jossa luonto ehtii uusiutua, myös ihmiset voisivat paremmin.
Tämä edellyttäisi luonnon ja eläimen, myös koti- ja tuotantoeläimen, kunnioitusta ja rajua väestömäärän pienentymistä.
Nyky-yhteiskunnassa ei ehkä toimi ihmisten ja eläinten oikeuksien yhteinen ajaminen, sillä etenkin tuotantoeläimet elävät niin elämätöntä, kurjaa elämää. Niin tosin elää monet ihmisetkin, mutta eri syystä.
Toinen syy, miksi yhteiset ihmis- ja eläinoikeudet eivät toimisi (vielä) on se, että aatehistoria, johon kuuluu mm. orjien vapautus, naisten ja lasten oikeudet ja uusimpana eläinten oikeudet on todella ihmiskeskeinen. Eläinoikeusjärjestöt keskittyvät tuotantoeläimiin, mikä tässä tilanteessa on ihan oikein.
Toivon vain, että tulevaisuudessa voisi olla käsitys yleisestä luonnon ja elämän kunnioituksesta sekä yhteiset elävien oikeudet. Valtaväestöön täytyisi saada istutettua tietynlainen syväekologinen ajattelutapa, eli karkeasti ajateltuna, humanismin periaatteet laajennettuna koskemaan koko biodiversiteettiä ja biosfääriä.
