Tässä on Oulussa ViNOn liittarissa pitämäni puhe. Todellisuudessa puhe oli hieman lyhempi, kun aika loppui kesken. (Kiitos Göran Ekströmille esimerkin inspiroimisesta)
Arvoisa liittokokousväki!
Talouskasvu on estettävä keinolla millä hyvänsä.
Tapahtui talouskasvu sitten teollisuudessa tai palveluissa, se aiheuttaa väistämättä lisää häikäilemätöntä kerskakulutusta.
Talouskasvu aiheuttaa pahoinvointia. Elintasokuilu kasvaa, niin globaalisti, kuin paikallisestikin. Vaikka puute onkin ihmisellä perustarve, on todellinen kurjuus vahingollista ja masentavaa. Korkea materiaalinen elintaso puolestaan johtaa suureen henkiseen pahoinvointiin ja tyhjyyteen.
Sitä paitsi jatkuva kasvu on täysi mahdottomuus.
Kuvitellaanpa maailma pienoiskoossa. Noin 9 neliömetrin kokoinen alue, josta vähän yli kolmasosa on vettä, loput metsää, vuoria, aavikkoa jne. Tällä alueella elää n. 100 ihmisen yhteisö. Elämä on tasapainoista, omavaraisuus aste on korkea, kulttuuri kukoistaa. Käytössä on vaihtotalous, ehkä jonkinlainen rahakin. Toimii varsin hyvin.
Mitä tapahtuisi jos yhteiskunnan tavoitteena olisikin jatkuva kasvu?
Vuosivuodelta on rakennettava enemmän taloja, kaadettava enemmän puita, kalastettava enemmän kalaa, ommeltava enemmän vaatteita, pidettävä suurempaa karjaa ja peltoalaa. Kaikkea pitää olla ainavaan enemmän vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.
Lisätään tähän soppaan vielä ihmisten keskinäinen kilpailu ja väestönkasvu, niin on helppo kuvitella mitä tälle maailmalle käy.
Periaatteessa tämä kuvio ei eroa todellisesta maailmasta.
Myös puheet palvelutalouden kasvusta on täyttä puppua. Miten esim. hieroja voisi ainavaan hieroa enemmän ja paremmin? Kohta ihmisillä ei ole aikaa muuhun kuin toistensa hieroskeluun.
Kilpailu yhdistettynä talouskasvuun ja tehokkuusajatteluun, aiheuttaa pahoinvointia ja syrjäytymistä. Jatkuva kasvu aiheuttaa myös uusiutuvien luonnonvarojen hupenemisen.
Tarvitsemme kestävän vaihtoehdon. Mielestäni se on tasapainotalous huomattavasti pienemmällä materiaalisella hyvinvoinnilla.
(kuva: Touko Apajalahti)
