Tänään eduskunnassa käytiin pitkä keskustelu Mari Kiviniemen hallituksen ohjelmasta tai oikeastaan ohjelmapäivityksestä . On puhuttu ”minihallitusneuvott eluista”, ja opposition edustajat irvistelivätkin salissa että nyt saatiin minihallitus jolla on miniohjelma!
Hallitusohjelmaa oli syytä tässä saumassa tarkistaa, onhan maailma muuttunut aika paljon kolmessa vuodessa. Pääosin Kiviniemen paperi keskittyy talous- ja työllisyysasioihin, eikä niissäkään ole mitään järisyttäviä suunnanmuutoksia. Vakauteen panostetaan ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä torjutaan.
Suomi on selvinnyt rajusta BKT:n pudotuksesta ihmeen maltillisella työttömyyden kasvulla. Äkillisiin käänteisiin ei ole tarvetta – varsinkin kun valtiontalouden kohentamisen osalta on jo tehty päätöksiä ALV:n nostamisesta heinäkuun alussa ja energiaverojen korottamisesta vuoden vaihteessa. Ei varmaan olisi viisasta tehdä yhteen syssyyn enempiä veronkorotuksia.
Oppositio ja osa hallituspuolueidenkin edustajista arvosteli aiheellisesti Hetemäen verotyöryhmän esityksiä. Työryhmän väliraportin mukaan suurituloisten verotusta kevennettäisiin erityisen paljon ja myös yritysverokanta alenisi neljällä prosenttiyksiköllä. Tämä merkitsisi Suomen lähtemistä mukaan aggressiiviseen verokilpailuun.
Tuore pääministeri Kiviniemi kertoi, ettei tällä kaudella aiota enää verotukseen koskea. Syksyllä luovutetaan Hetemäen ryhmän loppuraportti, ja sen jälkeen puolueiden on aika esittää omat verokantansa hyvissä ajoin ennen vaaleja. Näin ensi keväänä aloittava hallitus voi saada kansalta mandaatin tuleville verouudistuksille. Näin demokratian pitäisikin toimia.
Ehkä mielenkiintoisimmat kohdat Kiviniemen hallituksen ohjelmassa ovat painotukset ympäristöalan yritysten tukemiseen sekä esitys siitä, että bruttokansantuotteen rinnalle kehitetään hyvinvointi-indikaattori, joka mittaa talouden lisäksi myös hyvinvoinnin ja ympäristön tilan kehittymistä. Tätä on jo odotettukin.