Tässä on kesää vietelty.
Pidin puoliksi vahingossa eräänlaisen ”nettiloman”. En ollut melkein koko kuukauteen FB:ssa enkä sähköposteissa, enkä hoitanut yhdenkään järjestön asioita. Tuntuu siltä, että tarvitsin tämän stressiloman.
Olen tässä pohtinut tulevaa vuotta ja tulevaisuutta ylipäänsä.
Aloitan pian opiskelun HUMAKissa kansalaistoiminnan ja nuorisotyön -koulutusohjelmassa, jolloin taloudellinen tilanteemme heikkenee entisestään. Elämä muuttuu aika paljon. Olen viimeksi opiskellut vuonna 2007 ja sen jälkeen olen ollut ”vain” töissä ja touhunnut järjestöissä.
Odotan innolla opintojen alkamista, tällä hetkellä ala tuntuu todella oikealta, vaikka en tiedäkään, mikä minusta tulee isona.
Heinäkuun alussa suomen ydinvoimaurpot kansanedustajat äänestivät luvan kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Pahin mahdollinen energian tuotantomuoto on todella sekoittanut suomalaisten poliitikkojen päät. Pentti Linkola sanoi osuvasti jossain vuosia vanhassa TV-haastattelussa: ”Tässä pitäisi keskustella siitä, että lopetetaanko sähkönjakelu vai ei. Eikä siitä, että millä tavalla sitä sähköä tuotetaan.”
Maailman tulevaisuudelle on välttämätöntä, että sähköä tuotetaan ja kulutetaan huomattavasti nykyistä vähemmän, vain murto-osa nykyisestä tai ei lainkaan. Energiankulutuksen lisääntyminen tarkoittaa luonnonvarojen kiihtyvää tuohoamista riippumatta siitä, miten sähkö tuotetaan.
Sekä yksilön, että yhteiskunnan moton tulisi olla ”Mitä vähemmällä pärjäät, sen viisaampi olet.” Eli vähemmän kaikkea, materiaa, sähköä, ihmisiä, rahaa, herkkuja, tekniikkaa, pelejä, telkkareita, ihmisiä. Säilyttääkseen (eli todellisuudessa saadakseen takaisin) elämänilonsa vastaavasti täytyy lisätä liikuntaa, ulkoilua ja yhteisöllisyyttä.
Nyt olen ensimmäisiä kertoja myös oikeasti dyykannut. Puolisolleni tapahtui mustikkametsässä pieni vahinko. Häntä pisti parikymmentä ampiaista. Siitähän tuli sitten reissu Peijakseen. Kun olimme kävelemässä takaisin kotiin, huomasimme lukitsemattoman kaupan roskiskatoksen ja päätimme käydä katsomassa josko sieltä löytyisi jotain iltapalaa. Seuraavan viikon söimmekin vain ”roskaruokaa” ja aiomme jatkaa sitä vastedeskin.
Hygieniasäädökset on mietityttänyt minua kevään sekä kesän aikana. Ne ovat aivan liian tiukat ja niiden takia roskiin menee todella paljon syömäkelpoista ruokaa. Rakkaiden hygieniasäädöstemme takia ihmiset eivät enää osaa käyttää näkö-, haju- ja makuaistiaan ruoan syömäkelpoisuuden arvioimiseen, vaan ruoka heitetään roskiin heti, kun pakkauksessa lukeva päivämäärä on ohitettu. Hygienian takia myös ravitsemusliikkeet joutuvat tekemään ties mitä kummallisia järjestelyjä. Ei ruoan kuulu olla steriiliä; silloinhan vastustuskykykin heikkenee.
Kesällä elämä ja ajatukset ovat olleet ahdistavia sekä ihania. Pelkään, mutta toisaalta odotan innolla tulevaisuutta. Mulla ei nyt tällä kertaa ole tämän kummempaa kirjoitettavaa, suosittelenpa siis lukemaan Terhi Niinimäen mainiota blogia ja hienoja kesäbloggauksia.
