Metsähallitus selvitti talvella Sipoonkorven kansallispuiston perustamista, kuten hallitusohjelmakin edellyttää. Asiantuntijaraportti päätyi esittämään kansallispuiston perustamista laajimman rajausvaihtoehdon mukaisesti, jolloin kokonaisuuteen kuuluisivat myös merenrannan Natura-alueet.
Keväällä käytiin lausuntokierros, jonka saalista par’aikaa perataan ympäristöministeriössä. Jokseenkin kaikki tahot näyttävät kannattavan kansallispuiston perustamista: alueen kunnat, kansalais- ja ympäristöjärjestöt sekä myös yksimielisesti Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajat. Tyhmempi luulisi, että asia on selvä ja periaatepäätös perustamisesta tehtäisiin nopeasti.
Kaikki keskeiset kansallispuiston perustamisen reunaehdot täyttyvät kirkkaasti. Luontoarvoiltaan Sipoonkorpi on poikkeuksellisen monipuolinen jopa kansallispuistosarjassa. Laajimman vaihtoehdon mukaan toteutettuna se olisi ainoa kansallispuisto, joka ulottuisi rannikolta sisämaan luontotyyppeihin saakka. Alueelta on tavattu yli 150 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia, ja esimerkiksi kääpälajisto on laajempi kuin missään muualla.
Näyttää siltä, että suurimpana kantona kaskessa onkin nyt hieman hämmästyttävästi ympäristöministeriön nihkeä asenne asiaa kohtaan. Ihan uutta tällainen suhtautuminen ei kuitenkaan ole, sillä myös Nuuksion kansallispuiston perustamiseen ympäristöministeriö suostui aikanaan vain pitkin hampain.
Kansallispuiston perustaminen turvaisi Sipoonkorven luontoarvot parhaiten – eikä ratkaisu edes tule kalliiksi. Alueen käyttöpaine on niin kova, että polkuja ja muita kevyitä retkeilyä palvelevia rakenteita joudutaan joka tapauksessa toteuttamaan.
Helsingin metropolialue hyötyisi kansallispuistosta. Ei ole maailmalla niinkään tavallista, että pääkaupungin ydinkeskustasta parinkymmenen kilometrin päässä on melkein koskematon erämaa.
Yhtään järkevää perustetta en ole kuullut sille, että kansallispuisto jätettäisiin perustamatta.
Siis toimeksi vaan, ympäristöministeri Lehtomäki!