Pidin viime viikonloppuna kuntosuunnistustapahtuman Espoon metsissä Kulmakorven maankaatopaikan ja Turun moottoritien välisellä kaistaleella lähellä Ämmässuon kaatopaikkaa. Kulmakorven maankaatopaikan yhteydessä Lemminkäinen harrastaa myös yhdyskunnille välttämätöntä murskaustoimintaa.
Rasteja vieminen ja hakeminen on varsin mukavaa ja leppoisaa puuhaa, jossa nytkin oli mahdollisuus nauttia loppukesän raikkaan metsän tuoksuista ja tunnelmista. Tunnelmaa mainitussa paikassa tosin aika pahasti latistaa sekä murskaamolta että moottoritieltä tauottomana jylynä kuuluva jumalaton möykkä.
Melu on kaupunkialueilla muutenkin yhä pahempi ympäristösaaste, joka heikentää merkittävästi ihmisten elämänlaatua monilla alueilla. Melu määritellään epämiellyttäväksi tai häiritseväksi ääneksi, joka heikentää viihtyvyyttä ja aiheuttaa terveydellistä haittaa. Kuulon heikkenemisen lisäksi melun on todettu aiheuttavan ärtyneisyyttä, keskittymiskyvyn alenemista, unihäiriöitä ja verenpainee nousua. Melulla on myös vaikutuksia lasten oppimistuloksiin. Vaikka meluun tottuisikin eikä sitä kokisi häiritsevänä, terveyshaitoille altistuminen ei poistu mihinkään.
Kaupunkialueilla suurin yksittäinen melun lähde on liikenne. Liikenteen melua olisi helppo vähentää nopeusrajoituksilla ja paremmalla kaupunkisuunnittelulla. Myös lentomelu koetaan lentokentän läheisyydessä paikoin todelliseksi ongelmaksi.
Työpaikoilla meluhaittoja esiintyy teollisuustyöpaikkojen lisäksi myös toimistojen avokonttoreissa ja esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa. Työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta ongelmasta pitäisi pyrkiä pääsemään kaikin keinoin eroon.
Melun häiritsevyyden ja terveysvaikutusten ymmärtämisen myötä hiljaisia paikkoja on pyritty kartoittaa, mutta tulokset eivät ole kovin lohdullisia. Esimerkiksi Vantaalla ei ole ensimmäistäkään hiljaiseksi luokiteltavaa paikkaa, vaan kaikkialla kaupungin alueella jostain kuuluu häiritseväksi määriteltävää taustamöykkää.
Melun kerta kaikkinen hävittäminen kaupunkialueilta ei varmaankaan ole mahdollista, mutta nykyistä kovemmalla vakavuudella asiaan tulisi kuitenkin suhtautua. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus päästä aika ajoin rauhoittavan hiljaisuuden tai luonnon äänien ympäröimäksi.