Heti syyskauden alkajaisiksi käytiin eduskunnassa melko kiivas lähetekeskustelu Selkämeren kansallispuiston perustamisesta. Puiston perustaminen on hyvä asia – eniten ihmetyttää Vakka-Suomen alueen aggressiivinen vastustus puiston rajausta kohtaan.
Selkämeren puiston perustaminen osuu hyvin luonnon monimuotoisuuden teemavuoteen, ja lisäksi puiston perustaminen on merkittävä asia Itämeren suojelun kannalta.
Puiston valmisteluprosessi on ollut varsin kivulloinen ja osin eriskummallinen prosessi. Satakunnan puolella puistoa kannatetaan voimakkaasti, kun taas Vakka-Suomessa vastustetaan. Vastustuksen perusteena sanotaan olevan huoli alueen elinkeinojen eli lähinnä kalastuksen ja kalankasvatuksen jatkumisesta.
Tämän vastustuksen takia jopa Selkämeren kansallispuistolain ensimmäisessä pykälässä mainitaan kansallispuiston yhdeksi tavoitteeksi ”turvata ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena”. Siis kansallispuiston tarkoitus on turvata ammattikalastusta!!
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on tehnyt suuren työn ottaakseen huomioon paikallisten toimijoiden tarpeet. Osin tämä yhteensovitus on mennyt varsin pitkälle, sillä Selkämeren kansallispuistossa olisi esityksen mukaan mahdollista ammattikalastuksen lisäksi harjoittaa harmaahylkeiden ja merimetsojen poistamista sekä osalla alueesta myös lintujen syysmetsästystä. Tällaiset toiminnat eivät oikein sovi yhteen luonnonsuojelun varsinaisen tarkoituksen kanssa!
Lisäksi puiston rajausta on pienennetty kalankasvattajien toiveiden mukaisesti niin, että mahdolliset viljelypaikat on rajattu kansallispuiston ulkopuolelle.
Kaikkiaan olen asian kanssa hieman mietteliäänä: Selkämeren puiston perustaminen verrattain laajana on toki hyvä asia, mutta ollaanko tässä ”yhteensovittamisessa” menemässä jo liiallisuuksiin? Kansallispuistojen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin alkuperäisluonnon suojeleminen!