Tieteen keinoinhan voidaan todistaa kaikki? Ei. Oikeasti mitään ei voida tietää.

Tiede tutkii, laskee, arvioi, olettaa, tulkitsee ja kaikki tieteelliset tutkimukset ovat oikeasti vain teorioita. Kaikki käytettävät menetelmät, mittayksiköt ja laskentakaavat ovat ”vain” sopimuskysymyksiä. On totta, että tieteessä voidaan arvioida, miten asiat yleensä on ja mitä useimmiten tapahtuu. Absoluuttisia totuuksia ei sen sijaan voida laskea.

Voi olla esim. tutkimus, jonka mukaan nykyinen ihmismäärä voi kuluttaa vieläkin enemmän uusiutuvia luonnonvaroja kuin nyt kulutetaan. Tämäkin on sopimuskysymys ja menetelmäkysymys, miten määritellään uusiutuva luonnonvara. Huomioidaanko tutkimuksessa luonnonvarojen käytön vaikutukset paikallisiin ekosysteemeihin ja muihin lajeihin? Todennäköisesti katsantokanta on ihmiskeskeinen eikä tutkimuksessa oteta huomioon kaikkia muuttujia.

Varsinkin ympäristön ja luonnon kuormitusta tutkittaessa on suuri vaara siitä, ettei kaikkia muuttujia huomioida. Ekosysteemit ovat loppujen lopuksi niin herkkiä, että pienikin unohdettu muuttuja saattaa näissä tutkimuksissa kääntää koko tilanteen aivan päälaelleen.

Periaatteessa mikä tahansa oma filosofinen pohdinta ja jonkin ajatusketjun lopputulema on ihan yhtä pätevä teoria tai oletus kuin jokin tieteellisesti todistettu. Minä voin olla sitä mieltä, että me (ihmiset tai ”länkkärit”) kulutamme liikaa. Voin perustella väittämää sillä, että ostoskeskuksessa on paljon tavaraa, jota kukaan ei tarvitse. Tieteellinen tutkimus voi osoittaa kuitenkin, että luonnonvarat riittävät tähän. Tämän jälkeen perustellaan ajatusketjua, joka on johtanut kyseiseen lopputulemaan. Molemmat voivat olla yhtä oikeassa, mutta arvotus on niin erilainen, että lopputulemakin on.

Tieteellisiin tutkimuksiin viitatessa on hyvä muistaa, että tieteessäkin kaikki on vain yleistyksiä, oletuksia ja teorioita. Jos tiede on osoittanut, että näin on, se ei tarkoita sitä, että aina olisi näin.