Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta tehtiin asiallisesti ottaen päätös eilisessä hallituksen iltakoulussa. Rajauksista vielä keskustellaan, mutta asia näyttää etenevän suotuisasti.
Sipoonkorven kansallispuistosta pitäisi saada aikaan periaatepäätös tulevan talven aikana. Puistosta olisi hyvää tehdä kerralla kunnon ratkaisu, jotta alueen luontoarvojen säilyminen varmistuisi ja metropolialueen luontoylpeyttä päästäisiin alusta lukien kehittämään täysillä.
Valtion omistamien suojelualueiden lisäksi kysymys on kuntien (lähinnä Helsingin) omistamista metsistä, rannikon Natura-alueista sekä rannikon ja metsäalueiden välisten ekologisten yhteyksien turvaamisesta. Jos nämä asiat saadaan mukaan kansallispuiston periaatepäätökseen niin tilanne on hyvä.
Natura-alueet ovat ja valmiiksi suojeltuja, joten niiden liittämisestä kansallispuistoon ei ole mitään haittaa edes innokkaimmille kaavoittajille ja talonrakentajille. Virkistyskäytön, opastuksen ja hoidon kannalta olisi edullista, että myös rannikon alueet kuuluisivat kokonaisuuteen. Toki ne ovat pääalueesta hieman erillisiä ”satelliitteja”, mutta varsin moneen suomalaiseen kansallispuistoon kuuluu vastaavia ”etäispesäkkeitä”.
Tuossa laajuudessa Sipoonkorven kansallispuisto on ainutlaatuisen monipuolinen kokonaisuus Suomen kansallispuistojen joukossa – ainoa joka ulottuu merenrannan luontotyypeistä aina sisämaan korpiin ja lehtoihin saakka. Erinomainen paketti pääkaupunkiseudun asukkaiden virkistykseen, opetukseen, retkeilyyn ja laajempaankin luontoharrastukseen; lähellä ja helposti saavutettavissa.
Tällaisessa muodossa Sipoonkorpi hakee myös vertaistaan maailmanlaajuisessa vertailussa: metsäinen ja merellinen kansallispuisto pääkaupungin kyljessä!
Se olisi merkittävä vahvuustekijä maamme ainoalle metropolialueelle. Tämän ovat ymmärtäneet muiden muassa Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajat, jotka ovat puoluerajoista piittaamatta yksimielisesti tukeneet Sipoonkorven kansallispuiston perustamista.