Pääkaupunkiseudulla lasten on mahdollista saada omassa äidinkielessään opetusta kaksi viikkotuntia. Tämä on erittäin hieno ja tärkeä palvelu niille lapsille, joiden äidinkieli tai toinen kotona puhuttu on muu kuin suomi tai ruotsi. Oman äidinkielen opetukseen panostamiselle on iso merkitys paitsi aidon kaksikielisyyden tukemisen näkökulmasta, mutta myös monikulttuuristen lasten identiteetin ja itsetunnon vahvistumisen kannalta.
Tällä hetkellä Vantaalla annetaan opetusta noin 30 kielessä, joka on jo sellainen määrä, että sen järjestäminen ei suju ihan vaivattomasti. Käyttäjän näkökulmasta suurin ongelma liittyy palvelun saavutettavuuteen. Kaikissa kielissä ryhmiä ei synny ihan joka alueelle ja toiselle puolelle kaupunkia matkustaminen ala-asteikäisille on helposti sellainen haaste, että sinänsä hieno palvelu jää käyttämättä. Mitään kuljetusta kunta ei järjestä eikä kaikilla perheillä ole mahdollisuuksia alkaa itse huolehtia kesken koulupäivän tapahtuvasta lapsen roudaamisesta kielituntien perässä.
Omassa perheessänikin ekaluokkalainen käy tiiviisti kerran viikossa espanjantunneilla. Onneksi opetusta järjestetään kohtalaisen lähellä, ei sentään omassa koulussa, ja matka on ekaluokkalaiselle juuri ja juuri mahdollinen. Noilla tunneilla varsin hyvin hallussa ollut kieli on kehittynyt entisestään, mutta erityisen tärkeältä on tuntunut viettää kerran viikossa parituntinen muiden samaa kieltä puhuvien lasten kanssa.
Uskoakseni oman äidinkielen opetus tuottaa pidemmän päälle myös taloudellista hyötyä. Koventuvassa kansainvälisessä kilpailussa on tärkeää, että meillä on joukko aidosti kaksikielisiä ihmisiä.
