Peruskoulun uutta tuntijakoa on valmisteltu melko eripuraisessa työryhmässä. Hallitusohjelman mukaisena tarkoituksena oli muun muassa lisätä taito- ja taideaineita sekä valinnaisuutta. Syntynyt pohjaehdotus on varsin hintelä.

Oppiaineet on ehdotuksessa ryhmitelty kuuteen blokkiin, ja pääasiassa valinnaisuuden on tarkoitus toteutua noiden kokonaisuuksien sisällä. Jos valitsee paljon kuvaamataitoa, se on pois musiikin ja käsityön tunneista.

Siis valinnaisuuden perimmäinen idea ei toteudu – oppilas ei voi painotta opintojaan käytännöllisten aineiden suuntaan, eikä vastaavasti myöskään teorian puolelle. Ja taito- ja taideaineiden lisäys rajoittuu siihen, että liikuntaa on aikaisempaa enemmän. Näillä eväillä ei kouluviihtyvyys kohene!

Muita ehdotukseen liittyviä ongelmia ovat ympäristökasvatuksen heikko painotus, kohoavat kustannukset sekä se, että uuden oppiaineen draaman tunnit on tarkoitus riipiä äidinkieleltä ja kirjallisuudelta.

Demokratiakasvatuksen osalta ehdotuksessa ei painoteta riittävästi oppilaiden osallistumista. Peruskoulu on oppilaiden työpaikka, ja olisi syytä korostaa lasten aktiivisuuden tukemista koulun arkipäiväisissä ratkaisuissa. Käytännössä tämä tarkoittaa oppilaskuntien vahvempaa roolia.

Lisäksi ns. pakkoruotsin asema on säilymässä jokseenkin nykyisellään, paitsi että B1-kielen opiskelu alkaisi jo kuudennella luokalla. Tämä vaikeuttaisi opetuksen järjestämistä monissa alakouluissa, kun vain harvalla luokanopettajalla on koulutusta ruotsin opetukseen. Ja koska tuntimäärä ei ole lisääntymässä, toista kotimaista olisi parina vuonna vain yksi tunti viikossa, mikä ei kielen opiskelussa ole riittävä määrä.

Ja sokerina pohjalla on vielä se, ettei uskonnon opetukseen uskalleta tehdä muutoksia. Olisi korkea aika siirtyä kaikille yhteisesti opetettavaa uskontotietoon tai vastaavan nimiseen oppiaineeseen. Tämä helpottaisi opetuksen järjestämistä, toisi taloudellista säästöä ja vähentäisi lasten täysin tarpeetonta erottelua eri uskontokuntien mukaan. Varsinainen uskonnollinen valistus kuuluu luontevasti uskontokunnille itselleen.