Tapasin tuossa tyttäreni käsipallotreeneissä notkuessa vanhan opiskelukaverini lastentarhanopettaja-opinnoista. Kun edellisestä tapaamisesta oli kulunut hyvinkin kulunut kymmenen vuotta, niin paljon oli ehtinyt tapahtua. Paljon tuli myös puhuttua siitä, mitä kaikki muut vanhat opiskelukaverimme nykyään puuhaavat. Sen verran oli kummallakin tietoa kurssikavereiden edesottamuksista, että aika harva heistä tätä nykyä enää työskentelee päiväkodissa.
Tämä tuntuu olevan suuntaus yleisemminkin ja ainakin pääkaupunkiseudulla on aina vain vaikeampi löytää päiväkoteihin päteviä työntekijöitä. Valtava määrä pätevää väkeä siirtyy jatkuvasti muihin hommiin huonon palkan tai uuvuttavien työolojen myötä. Hommahan sinänsä on enimmäkseen mukavaa ja joskus jopa leppoisaa, mutta aika usein työ on myös varsin hektistä ja kiireistä. Taakkaa lisäävät myös työkavereiden poissaolot, joiden aikana työt hoituvat joko vajaamiehityksellä tai epäpätevän sijaisen avustuksella. Osaltaan myös välillä kohtuullisen haastavat vanhemmat saavat monet haikailemaan toisenlaisten duunien perään.
Sen lisäksi, että on haaste sinänsä löytää päiväkoteihin päteviä ja motivoituneita duunareita, niin on älytöntä tuhlausta kouluttaa ihmisiä alalle, jolta he luikkivat pois heti, kun muita mahdollisuuksia aukenee. Aloituspaikkojen lisääminen lastentarhanopettajakoulutukseen saattaa jonkin verran helpottaa tilannetta, mutta parhaiten asia korjaantuisi sillä, että päiväkoti-ihmisten palkat nostettaisiin työn vaativuutta vastaavalle tasolla ja sijaisten saamisesta huolehdittaisiin, jolloin kellekään ei tulisi ainakaan kovin usein eteen täysin kohtuuttomia päiviä.
Kun itse olen työskennellyt pitkään päiväkodissa ja lopulta pätevöittänyt itseni hallintoon ja liuennut kentältä heti sopivan sauman auettua, en ole ehkä paras ihminen vaatimaan muita jaksamaan päiväkotien arjessa ahertamista. Toivon kuitenkin, että alalle kouluttautuneet näkisivät ne hienot hetket, joita työ aika paljon kuitenkin sisältää. Ja vaikka välillä olisi raskasta ja pieni liksa riipisi sielua, niin onhan se lopulta kuitenkin enimmäkseen mahtavaa duunia, jota pääsääntöisesti toteuttavat motivoituneet asiansa osaavat varhaiskasvatusihmiset.
