Kaunis utopia; maailma ilman aseita, ilman armeijaa.
Islanti, Costa Rica, Grönlanti, Haiti ja Panama ovat valtioita, joissa ei ole armeijaa. Japanissakaan ei ole virallisesti armeijaa vaan ”itsepuolustusjoukot”, jotka kuuluvat poliisivoimiin.
Militaristit sanovat usein, että ”maassa on aina armeija, joko oma tai vieras”. Toisaalta monet rauhanaktivistit sanovat että, ”maa, joka valmistautuu sotaan, haluaa sotaa”.
Sotiminen on ihmiselle luonnollista. Hullunkurisinta on se, että maat, joissa soditaan, tilanne on kuin päiväkodin hiekkalaatikolla, vain isommassa mittakaavassa.
Aseettomuuteen tulee pyrkiä kaikilla tasoilla, mutta jos Suomi lakkauttaisi armeijansa, olemmeko turvassa? Asevoimien alasajo pitäisi ehkä tehdä yhteisellä kansainvälisellä sopimuksella.
Tästä pääsemmekin otsikon kysymykseen. Luottaako ihmisiin? Luottaako näihin hiekkalaatikon pikkuriiviöihin? Kyllähän lapsikin ampuu vesipyssyllä sellaista, kenellä ei vastaavaa ole. Kansainväliseen sopimukseen pitäisi saada sitoutumaan kaikki valtiot. En usko, että tällaiseen sopimukseen saadaan sitoutumaan montaakaan maata.
Jotta pääsisimme eroon asevoimista, täytyy saada aikaan mahdollisimman vakaa tilanne kansainvälisessä politiikassa. Aseet ja koko aseteollisuus aiheuttaa niin paljon pahaa niin ihmisille kuin luonnollekin, että ennemmin tai myöhemmin meidän on pakko löytää keino sen lopettamiseen.
Islanti, Costa Rica, Grönlanti, Haiti ja Panama ovat edelläkävijöitä. Japanin perustuslaki kieltää sodanjulistuksen ja asevoimien käytön kansainvälisten kiistojen ratkaisemisessa. Tilanne ei siis ole toivoton. Toivon, että Suomi ja vähitellen koko muu Eurooppa ja maailma seuraa perässä. Joku kuitenkin muistuttaa Venäjästä. Venäjän ei ole poliittisesti mitenkään järkevää hyökätä Suomeen, vaikka heillä enemmän aseita olisikin.
Peace and love
mutta aina on Pohjois-Korea
