Helsingin ja Vantaan yhdistymisen hyötyjä ja haittoja selvittelevät teemaryhmät ovat saaneet työnsä viittä vaille valmiiksi. Välituloksia esiteltiin tänään kaupunkien valtuustoille.
Kritiikkiä on herättänyt se, että työryhmät ovat keskittyneet enemmän nykytilanteen kuvaamiseen kuin uuden suurkunnan palvelu- ja hallintorakenteiden hahmottelemiseen. Yhdistymisen mahdollisista myönteisistä kehitysnäkymistä ei tämän tietopohjan varassa pysty saamaan selkeää kuvaa.
Aika monesta esityksestä kävi kuitenkin ilmi, että erilaisten hyötyjen realisoiminen ei välttämättä edellytä kaupunkien yhdistymistä. Kaivattua edistystä voidaan saada aikaan myös ihan normaalin vertaisoppimisenkautta.
Selvityksistä ei oikein kirkkaasti hahmotu myöskään se, miten paljon hallinnossa olisi mahdollista säästää. Vanha ja laajalti tunnettu tosiseikka Helsingin hallinnon byrokraattisuudesta kyllä kävi ilmi – mutta tarvitaanko raskaan hallinnon purkamiseen yhdistymistä naapurin kanssa?
Helsingin ja Vantaan yhdistyminen poistaisi yhden melko turhan rajan pääkaupunkiseudulta ja toisi todennäköisesti jonkin verran taloudellisia säästöjä, ainakin pitkällä aikavälillä. Toisaalta yhdistyminen olisi erittäin raskas muutosprosessi, jonka läpivieminen veisi useita vuosia. Hallinnollinen ”muutoskitka” on realiteetti, ja käsitykseni mukaan HeVa-yhdistymisessä se olisi merkittävää kokoluokkaa.
Tämä realiteetti kirkastui minulle, kun olin viransijaisena vetämässä Vantaan vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialan muodostamiseen liittyvää muutosprosessia vuosina 2007-2009. Se oli raskas projekti, josta saatavat hyödyt näkyvät vasta vuosien mittaan – ja kyse oli sentään vain yhden kaupungin sisäisestä organisaatiouudistuksesta!
Hyvässä uudistuksessa ei kuitenkaan pidä pelätä muutoskitkaa, vaan katseen pitää ulottua kauemmas.
Helsingin ja Vantaan yhdistymisessä pitää miettiä metropolialueen vakavimpia ongelmia: tuoko HeVa-liitos niihin olennaista helpotusta?
Pääkaupunkiseudun kehityksen pahimmat uhat liittyvät ilmastopolitiikkaan ja sosiaaliseen eriytymiseen. Kaupunkirakenteen hajautuminen ja siihen liittyvä liikenteen lisääntyminen, alueellinen eriytyminen köyhien ja rikkaiden alueisiin sekä kokonaisuuden kannalta hyödytön ja jopa haitallinen kuntien välinen kilpailu ovat metropolin suurimpia haasteita.
Rakenteen tiivistämisen ja liikenteen hallitsemisen kannalta HeVa-yhdistymisen merkitys on vain marginaalinen, koska suurimmat ongelmat liittyvät kehyskuntien hajanaisen rakenteen leviämiseen yhä laajemmalle. Myöskään alueelliseen segregaatioon taikka kuntien väliseen kilpailuun kahden kaupungin yhteistyö ei tuo merkittävää helpotusta – varsinkin kun Espoo ja Kauniainen ovat tästä prosessista ulkona.
Tämän johdosta olen vahvasti sitä mieltä, että Helsingin ja Vantaan yhdistämiseen ei kannata lähteä. Kuntaliitos olisi suuri ponnistus, joka veisi sekä Hesan että Vantaan voimavarat vuosikausiksi. Samalla metropolialueen isot ongelmat saisivat rauhassa kehittyä ja vahvistua.
Isoihin haasteisiin tarvitaan isompia ratkaisuja. Metropolialueelle on kehitettävä seutuhallinto: seudullisen tason asiat kuten maankäyttö, liikenne, asuminen, ympäristö, terveydenhuolto kaikkineen sekä toisen asteen koulutus pitää päättää seututasolla.
Metropolihallinnon synnyttäminen pitää ottaa tulevaan hallitusohjelmaan.