*Pidempi versio ViNOn liittokokouksessa Tampereella 4.12. esitetystä puheesta*
Tervehdys ystävät!
Mielenterveysongelmat ovat muodostuneet suomalaisten kansansairauksiksi. Mielialalääkkeitä syö vuoden aikana kymmenen prosenttia aikuisväestöstä ja yhä useampi sinnittelee työelämässä lääkkeiden avulla.
Tänään aion puhua teille mielenterveysongelmista ja niiden hoidon tärkeydestä.
Syitä mielen vaurioitumiseen on varmasti yhtä monta kuin on mielenterveysongelmaisiakin. Syyt voivat liittyä huonoon työilmapiiriin, ylisuorittamiseen, kiusaamiseen, päihteisiin, yhteisöllisyyden puutteeseen, yksinäisyyteen, henkilökohtaiseen talouteen, terveysongelmiin tai yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin. Muutamia mainitakseni.
Johtui sairastuminen mistä tahansa, on se sairastuneelle aina todella raskas ja usein lamauttava kokemus. Vaikeaan masennukseen liittyvää turtuneisuutta ja pahaa oloa on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, jollei se osu omalle kohdalle. Ja masennus lasketaan yleensä lieväksi mielenterveysongelmaksi.
Yhteiskunnan tuki mielenterveyspotilaille on riittämätöntä. Useissa kunnissa ei ole tarjolla juuri lainkaan hoitoa. Laitospaikkaa saattaa joutua jonottamaan lähes puolivuotta, mikä on todella pitkä aika vaikeasti sairastuneelle. Intensiivinen terapia on todella kallista ja korvauksien hakeminen työlästä.
Avun hakeminen ja saaminen on usein niin vaikeaa, että sairastunut turhautuu prosessista entisestään tai ei edes yritä hakea sitä. Seurauksena voi pahimmillaan olla kuolema, oman käden kautta.
Mielenterveysongelmiin täytyisi saada apua ennen kuin tilanne kärjistyy ja pitkittyy. Jos puutumme ongelmiin varhain, panostamme ennaltaehkäisyyn, turvaamme akuuttia hoitoa tarvitseville laitospaikat ja onnistumme lisäämään yhteisöllisyyttä kouluissa, työpaikoilla ja muualla elämässä; säästää yhteiskunta valtavasti pitkittyneistä hoidoista ja työkyvyttömyyseläkkeistä johtuvissa kustannuksissa.
Vaikka tämä ei säästäisikään, hyvinvointi on aina tärkeämpää kuin talous.
Pitkällä juoksulla, yhteiskunta ei voi perustua kilpailu ja tehokkuus ajatteluun. Kiristynyt kilpailu, talous- ja suorituskeskeinen yhteiskunta kärsii kokoajan enemmän mielenterveysongelmista.
Tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja välittämistä. Pitää olla myös lupa epäonnistua ja yrittää uudestaan. Emme tarvitse itsekkyyttä, kyynisyyttä ja kilpailua. Voimme luopua tulostehokkuudesta ja voiton maksimoimisesta.
Puretaan pahoinvointiyhteiskunta ja rakennetaan uusi yhteisöllinen ja tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta.
Kiitos
