Kuluneella viikolla eduskunta hyväksyi pitkään tahkotun luonnonsuojelulain uudistuksen, joka kosketteli osin metsästämistä kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla. Lopputulos ei ole ollenkaan niin paha kuin joistakin julkisuudessa esitetyistä mielipiteistä voisi päätellä.
Kansallispuistojen metsästyskäytännöt säilyvät olennaisilta osiltaan ennallaan: pääsääntöisesti pohjoisen suurissa puistoissa metsästys on mahdollista, etelän kansallispuistoissa ei. Sama pääsääntö on voimassa myös muilla luonnonsuojelualueilla. Tapauskohtaisesti voidaan joustaa – suuntaan tai toiseen.
Kohua herättäneiden pykälien mukaan kansallispuistosta on mahdollista ”poistaa” eläinyksilöitä, jotka kansallispuiston ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisten turvallisuudelle tai merkittävän taloudellisen vahingon uhan. Käytännössä tällä viitataan liikenteen hirvionnettomuuksiin, hylkeiden pyydys- ja saalistuhoihin sekä suurpetoihin.
Lain muotoilu on kuitenkin varsin tiukka. Uhan pitäisi olla ”ilmeinen”, ja siinäkin tapauksessa poistamiseen tarvitaan Metsähallituksen lupa. Mitään yleistä metsästyksen lisääntymistä ei ole näköpiirissä.
Toinen kohua herättänyt uusi pykälä tai oikeasti momentti on hirven ajon mahdollistaminen, joka sekin on aina Metsähallituksen luvan takana. Tätäkään en osaa pitää kovin merkittävänä huononnuksena; jo nyt muutamissa kansallispuistoissa hirven metsästykseen liittyvä ajo on sallittu.
Luonnonsuojelulain uudistuksen lopputulosta voidaankin hyvillä perusteilla pitää onnistuneena torjuntavoittona. Metsämiehet vaativat huomattavia helpotuksia suojelualueilla metsästämisen säädöksiin, mutta viimeisetkin niistä kaatuivat täysistunnon äänestyksissä selvin numeroin.
Lakiuudistuksen suurin pihvi on se, että uusien luonnonsuojelualueiden perustamisen ja nykyisten laajentamisen hallinnollinen menettely selkiytyy. Tätä uudistusta on odottanut noin 1800 suojelualuetta tai aluelaajennusta; nyt päästään niiden osalta eteenpäin. Kyseessä on noin 750 000 hehtaarin lisäys luonnonsuojelualueiden pinta-alaan.
