Nyt kun Vihreiden uusi kampanjailme vaakunaleijonineen ja Uusi Suomi -sloganeineen on ollut viikon verran esillä ja käytössä, lienee aika sanoa siitä sananen.
Kun kampanjailme viime sunnuntaina, itsenäisyyspäivän aattona, julkistettiin Pörssitalolla, niin silmänräpäyksen mittainen hetki tuli asiaa mielessä hämmästeltyä ja mietittyä omaa suhtautumista siihen.
Uusi Suomi -slogan oli minusta alusta asti mainio ja kuvaa hyvin dynaamista ja eteenpäin suuntautuvaa asennetta, joka puolueessamme vallitsee niin ohjelmien kuin tekijöiden suhteen. Minulle on ollut oikeastaan mukanaoloaikani alusta asti selvää, että Vihreät on se puolue, joka on selkeimmin ajamassa muutosta niin asenneilmastossa kuin monenlaisissa yhteiskunnan pyörittämiseen liittyvissä käytännön asioissa. Näistä mainittakoon esimerkiksi toimeentulotuturvaan, koulutuspolitikkaan ja veropolitiikkaan liittyvät linjaukset. Vanhaa Suomea paremmaksi säätämällä syntyy Uusi Suomi.
Valtiollisiin symboleihin olen sitä vastoin suhtaunut melko penseästi noin yleisesti ottaen. En ole ollut erityisen innostunut siitä, että esimerkiksi ennen urheilukilpailuja heilutellaan valtioiden lippuja. Isänmaallisuus muutenkin on jossain määrin ongelmallinen asia. Vaikka olen ylpeä suomalaisuudestani ja olen monenlaisten pohdintojen ja ulkomailla asumisen jälkeen päätynyt tuomaan monikulttuurisen perheeni tänne pohjolaan, niin en koe, että kansallisvaltiolla nykymuodossaan olisi mitään isompaa symbolista arvoa. Kyse on enemmänkin pragmatiikasta. Suomessa hommat on osattu hoitaa jämptisti ja hyvin ja koen suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin läheiseksi (ihme olisikin, jos olisi toisin). Erityistä syytä lippujen ja vaakunoiden heilutteluun en ole kuitenkaan kokenut varsinkin. Valtio on olemassa kansalaisia varten, mutta lähinnä koen, että valtio on enemmän systeemi, jonka puitteissa tietyssä paikassa asuviin ihmisiin liittyvät käytännön asiat hoidetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
Suomen leijonavaakunaa olen viime vuosina karsastanut varmaan samasta syystä kuin aika monet muutkin kaltaiseni. Siitä kun on monien ahdasmielisiä arvoja kannattavien kantajiensa myötävaikutuksella ikävällä tavalla sukeutunut ahdasmielisyyden ja muukalaisvastaisuuden symboli. Koska kyseessä on kuitenkin kansakunnan yhteinen omaisuus, pidän Vihreiden tekoa ottaa tuo tunnus kuvastamaan sitä, miten voimme yhdessä olla rakentemassa uudenlaista parempaa Suomea erittäinkin onnistuneena. Se sama leijona kun sattuu päivystämään myös maahanmuuttajavaimoni suomalaisen passin kannessa ja kuuluu siinä mielessä myös hänelle ja lukuisille muillekin tänne muualta tulleille, joiden varaan Suomi-nimisen valtion tulevaisuus jatkossa yhä enenevässä määrin rakentuu.
Leijonan kunnia kaikkien Suomessa asuvien yhteisen parhaan ajajana on siis nyt palautettu, mistä on syytä olla tyytyväinen. Jos leijonan ja uuden Suomen rakentamiseen tähtäävän politiikan sisällöt ovat vielä kaiken tämän mediakohun jälkeen epäselviä, niin täältähän näitä konkreettisia sisältöjäkin on luettavissa ja katsottavissa: http://www.vihreat.fi/
