*Mielipidekirjoits*
*Julkaistu Vantaan Sanomissa 15.12.2010*
Pahoinvoinnin lisääntymiseen ei reagoida tarpeeksi
Kirjoitin aiemmin tälle palstalle mielenterveyspalveluiden puutteellisuudesta. Sen jälkeen sain paljon kiittävää palautetta ja monet tulivat kertomaan kohtaamistaan ongelmista. Virkamiehet sekä Vantaalla että valtakunnallisella tasolla yrittävät vakuutella, että hoitoa kyllä saa. Miksi potilaiden ja heidän läheistensä kokemukset ovat erilaiset? Monet ovat kertoneet, kuinka heidän psykoosissa olevat läheisensä on käännytetty pois Peijaksen päivystyksestä. Edes akuuteissa tapauksissa hoitoa ei ole tarjolla kaikille. Jos onnistuu pääsemään osastohoitoon, sielläkin ”hoito” on vain lääkkeitä ja seinien tuijottelua. Entä sitten kaikki ne, jotka yrittävät selvitä arjestaan ilman minkäänlaisia hoitokontakteja?
Olen havainnut tuttavaverkostossani pahoinvoinnin hälyttävän lisääntymisen. Erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan. Monet heistä eivät jaksa taistella saadakseen hoitoa, koska tietävät sen olevan vaikeaa. Vähitellen he tippuvat pois opiskelu- ja työelämästä ja katkaisevat pahoinvointinsa vuoksi sosiaaliset verkostonsa. Vantaalla on paljon tällaisia syrjäytyneitä, joita palvelut eivät tavoita. Osa pahoinvoivista on hoidon piirissä, mutta he syrjäytyvät silti, koska hoito ei ole riittävää.
Jos mielenterveyspalveluiden tasoa ja saatavuutta ei pian paranneta, meillä on pian monta pahoinvoivaa, työkyvytöntä sukupolvea. Luulisi, ettei Vantaalla olisi edes varaa tällaiseen tilanteeseen, vaan kannattaisi turvata palvelut nyt ennen kuin suuri määrä ihmisiä tippuu toimeentulotuelle. Eikö olisi jo korkea aika kantaa vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista?
Juhis Ranta
puheenjohtaja
Vantaan Vihreät nuoret ja opiskelijat
