”Metsää ei pidä hoitaa, metsän pitää antaa olla”, sanoi Pentti Linkola ViNOVan järjestämässä luonnon monimuotoisuutta käsitelleessä paneelissa 26.11.
On käsittämätöntä, miten metsiämme hoidetaan. Laajoja avohakkuita ja vain pari kelopuuta siellä täällä. Suurin osa metsistä on harvennettu ja kaikki kaatuneet puut korjattu pois. Tällaisella puupellolla ei ole mitään tekemistä oikean metsän kanssa.
Oikeassa metsässä on paljon kaatuneita lahoavia puita, jotka ovat suurelta osin sammaloituneet. Oikeassa metsässä on suunnaton määrä elämää, niin pieneliöitä kuin erilaisia lintuja ja muitakin eläimiä.
Olen miettinyt yksityisiä metsänomistajia. Jos jollakulla sattuu olemaan omistuksessaan sellainen nykyään harvinainen metsä, missä on monipuolinen arvokas luonto ja joku taho tulee kartoittamaan kyseisen alueen luontoarvoja, hakkaa hän metsän pois. Tämä siksi, koska metsän omistaja pelkää, että metsä pakkolunastetaan häneltä suojelualueeksi, eikä hän saa taloudellista hyötyä.
Metsillä ei kuuluisikaan tavoitella taloudellista hyötyä, mutta jos ostamme metsät reiluun hintaan suojellaksemme ne, on se parempi kuin se, että metsät hakataan. Luonnonperintösäätiö tekee tässä hyvää työtä.
Toinen asia. Onko mahdollista ostaa talouskäytössä ollutta raiskattua ja tuhottua metsää ja suojella se yksityisesti. Pystyykö metsänomistaja laittamaan metsänsä vapaaehtoisesti toimenpidekieltoon? Joku viisaampi kertokoon. Tämä olisi järkevää. Kun metsän antaa olla, siellä myös luontoarvot kasvavat. On hassua, että kaikki suojeltavat alueet ovat jo valmiiksi luontoarvoiltaan arvokkaita. Jos metsää jatkuvasti käyttää ja ”hoitaa”, eihän siellä silloin luontoarvot kasva.
Metsänhoidon volyymiä tulee pienentää. Hoitotapoja pehmentää. Jäljellä olevat suot tulee suojella ja turvetuotanto lopettaa. Rakastan metsää, sitä oikeaa.
