Keskeiset kotimaiset ympäristöjärjestöt julkistivat eilen luonnonsuojelua ja ympäristöä koskevat esityksensä tulevaan hallitusohjelmaan. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja osin ennakkoluulottomia. Minun suosikkini on se, että Suomen pitää olla suunnannäyttäjä ekologisia rajoja kunnioittavan talousmallin laatimisessa.
Järjestöt tunnistavat hyvin yhteiskuntamme keskeisiä kipupisteitä ja haasteita, ja tavoitteiden kärjessä ovat ilmasto, luonnon monimuotoisuus, vesistöjen suojelu ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Kaikista näistä tarvitaankin merkittäviä linjauksia tulevaan hallitusohjelmaan.
Luonnonsuojelupuolella järjestöt kantavat voimakasta huolta luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Eniten paukkuja ehdotetaan suojelualueverkon laajentamiseen, mutta sekään ei metsälajien tukemiseen yksin riitä. Metsälain kokonaisuudistus siten, että ”avohakkuuton hoito” eli perinteisemmin jatkuvan kasvatuksen menetelmä yleistyy, on oleellista. Tämä hankehan on edennyt nykyisen ministerin Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) kaudella etanamaisesti. Tänään kuitenkin tuli asiasta lupaava työryhmäraportti, joten taidan joutua perumaan kritiikkiäni… Jos edes osaa talousmetsistä hoidettaisiin pehmein menetelmin, voitaisiin suojelualueiden kytkeytyneisyyttä vahvistaa merkittävästi. ”Sukupuuttojen saarekkeiden” välillä olisi ekologisia yhteyksiä.
Luontojärjestöt ovat aiheellisesti huolissaan metsäenergian käytön kovasta lisääntymisestä. ”Risupaketin” riskinarvio on luvattu tehdä ja sen odotetaan valmistuvan kevään aikana.
Ympäristöhallinnon osalta järjestöt käyvät vahvaan vastaiskuun ympäristöministeriön lakkauttamista ja luonnonvaraministeriön perustamista kohtaan: ympäristöministeriöön esitetään siirrettäväksi ilmasto- ja energia-asioita työ- ja elinkeinoministeriöstä, liikenneasioita (!) liikenne- ja viestintäministeriöstä ja sekä osia maa- ja metsätalousministeriöstä. Ajatus ilmasto- ja ympäristöministeriöstä on harkinnan arvoinen, sillä ilmastotoimet ja niiden koordinointi ovat hyvin hajallaan nykytilanteessa. Sen sijaan liikenneasioiden siirto pois liikenneministeriöstä tuntuu äkkisältään oudolta, vaikka liikenteellä onkin isot ilmastovaikutukset. Järjestöt vaativat myös ympäristöhallinnolle lisää resursseja.
Yksi raikas idea on Suomelle laadittava älyenergiavisio. Tällä tarkoitetaan älykkäisiin, kaksisuuntaisiin sähköverkkoihin ja hajautettuun tuotantoon perustuvaa energiajärjestelmää, jollainen epäilemättä onkin tulevaisuuden malli. Nyt ollaan laajasti asentamassa sähkönkulutuksen tuntimittareita, jotka ovat ensimmäinen askel tällä tiellä. Älystrategian laatiminen on varsin tarpeellista, jotta kehitystä voidaan nopeuttaa ja samalla välttää virheliikkeitä.