Liikenne- ja viestintäministerin asettama sähköautoselvitysmies Nils-Olof Nylund jätti tänään raporttinsa. Valitettavasti näyttää siltä, että paperissa ei kyetä näkemään niitä mahdollisuuksia, joita sähköautot voisivat tuoda Suomen liikenteelle ja elinkeinoelämälle jo lähitulevaisuudessa.
On tietysti totta, että nykyiset täyssähköautot ovat ominaisuuksiltaan puutteellisia, eivätkä ne vielä pysty haastamaan tavallisia polttomoottoriautoja esimerkiksi perheen ainoana kulkuneuvona – eiväthän ne jaksa kulkea yhdellä latauksella mummolaan tai mökille saakka.
Mutta eivät kaikki aja pitkiä siivuja; itse asiassa ylivoimainen valtaosa autojen ajosuoritteista on alle sata kilometriä per päivä. Tähän parhaat sähköautot jo pystyvät heittämällä.
Eikö kannattaisi olla mukana kannustamassa ihmisten siirtymistä päästöttömiin autoihin, vaikkei sähköauto nykymuodossaan kaikkiin käyttötarkoituksiin sovikaan? Työ- ja harrastusmatkat sekä ostosreissut onnistuvat sähköpirsseillä jo mainiosti.
”Omin avuin” sähköautot eivät tule yleistymään kovin nopeasti, koska ne ovat kalliita verrattuna tavallisiin kinnereihin. Monissa maissa sähköautojen ostamista tuetaan jopa suoraan verovaroista, jotta liikenteen päästöjä saadaan alemmas. Jos meillä ei ole halua lähteä tukemaan sähköautojen ostamista selvällä setelirahalla, niin ainakin autoverosta ja ajoneuvoverosta eli käyttömaksusta pitäisi luopua vähintään viiden vuoden määräajaksi.
Näin sähköautot saisivat sentään vähän alkupotkua. Mitä enemmän niitä myytäisiin, sen halvemmiksi ne tulisivat ja sitä vähemmän tarvittaisiin enää tukea. Sähköautobuumi olisi myös monille suomalaisille yrityksille hyvä juttu: meillä on jo niin autojen kuin akkujenkin valmistusta ja lisäksi osaamista lataus- ja ohjausjärjestelmien kehittämisessä. Tästä voisi muodostua menestyvä klusteri.
Nylundin raportti ei näitä ulottuvuuksia näe, vaan hehkuttaa lähimmän 20 vuoden ajalle enemmän hybridiautojen puolesta. Toimenpidesuositukset ovat pääosin pienimuotoisia ja varovaisia, joskin laajojen 1000-2000 auton demohankkeiden käynnistäminen vaikuttaa kiinnostavalta idealta.
Kokonaisuutena Nylundin yli 200-sivuinen raportti on kuitenkin tuhti peruspaketti sähköautotekniikan nykytilasta ja tulevaisuudesta.
