Nykyisessä vanhempainvapaajärjestelmässä äidillä on mahdollisuus 105 arkipäivän mittaiseen äitiysrahaan ja isä saa isyysrahaa 18 arkipäivältä. Kumman tahansa vanhemman käytettävissä on 158 arkipäivän mittainen vanhempainrahakausi, joka päättyy lapsen ollessa noin yhdeksän kuukauden ikäinen, jonka jälkeen kotona lasta hoidettaessa saa huomattavasti vanhempainrahaa pienempää kotihoidontukea.
Isillä on lisäksi mahdollisuus ylimääräiseen 24 päivän vapaaseen, jos hän käyttää vanhempainrahakaudesta viimeiset 12 päivää.
Nykyjärjestelmässä isät ani harvoin jäävät kotiin hoitamaan pientä lasta. Myös kotihoidontuelle jäätäessä äiti on yleensä kotiin jäävä osapuoli joko isän paremman palkan tai jonkun muun syyn takia. Kohtuullisen pieni kotihoidontuki aiheuttaa usein myös kovat paineet jo alle vuoden ikäisen lapsen päivähoitoon laittamiselle, mikä ei mielestäni palvele kenenkään etua. Vanhemmat lapset hyötyvät ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta, mutta vuoden ikäisen lapsen paikka on kotona!
Yksi vaihtoehto lapsen aseman parantamiseksi ja vanhempien tasa-arvon edistämiseksi olisi Islannissa tällä hetkellä käytössä oleva 6+6+6, jossa kuusi kuukautta on jyvitetty äidille, kuusi kuukautta isälle ja yhden kuuden kuukauden pätkän vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla. Kotona oleva vanhempi saa korvauksena 80 % palkastaan. Korvaus maksetaan rahastosta, jota kerrytetään yritysten sosiaaliturvamaksuilla.
Sen lisäksi, että isien osallistaminen lapsen hoitoon palvelee sekä lapsen että isän etua, olisi mallilla selkeitä vaikutuksia myös työmarkkinoihin. Nyt nuoriin naisiin liittyvä raskaus-riski vaikeuttaa naisten työllistymistä vakituisiin tehtäviin, mutta jos kotiin jäämisen riski liittyisi myös miehen palkkaamiseen, tasoittuisi tilanne. Naisten työnantajat maksavat nykyisin suurimman osan vanhemmuuden kustannuksita ja uudistuksen myötä tämäkin epäkohta poistuisi.
Kun vanhempainvapaakausi kausi kestäisi nykyistä pidempään, siirtyisi monen lapsen päivähoidon aloitus. Sen lisäksi, että se olisi lapsen kannalta hyvä asia, niin myös päivähoidon tuottamisen kustannukset kunnissa pienenisivät, mikä osaltaan tasaisia mallin kustannusvaikutuksia.
Minusta malli pitäisi myös rakentaa niin, että vanhemmilla olisi mahdollisuus pitää vapaita osittain päällekkäin. Yhden vanhemman perheissä käytössä olisi koko 18 kuukauden mittainen pätkä. Ja jos isät eivät edelleenkään innostuisi jäämään kotiin, voisi oman osuuden jättää myös aivan hyvin pitämättä. Tosin arvelisin tuollaisen mahdollisuuden muuttavan asenneilmastoa siihen suuntaan, että isien kotiin jäämistä alettaisiin myös miesvaltaisilla työpaikoilla ymmärtää nykyistä paremmin.
Asiaa miettinyt työryhmä toistaiseksi hylkäsi mallin lähinnä kustannuksiin vedotan, mutta ainakin Akava on edelleen 6+6+6 -mallin kannalla.