Eilen tehtiin kaksi tärkeää päätöstä, joita molempia on odotettu pitkään: keväisen verkkokalastuksen kielto Saimaalla ja uudet rakennusmääräykset, jotka eivät enää sorsi puurakentamista.

Saimaannorpan kanta on kaikkiaan noin 270 yksilöä, joka on kaukana kestävästä tasosta. Jo pitkään on tiedetty, että kuuttien merkittävin riski on pyydyskuolleisuus. Tähän on helppo vaikuttaa lopettamalla kalastaminen vaarallisilla pyydyksillä kuten verkoilla ja rysillä kevään ja alkukesän aikana.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on ajanut vapaaehtoisia pyyntirajoituksia, mutta pitkänkään tahkoamisen jälkeen sopimuksia kalastuskuntien (nyk. osakaskuntien) kanssa ei saatu norppa-alueilla aukottomiksi. Onneksi ministeri vihdoin päätti lopettaa vitkuttelunsa ja käyttää kieltoasetusta, jolla keskeiset alueet saadaan mukaan pyyntikieltoon.

Jatkossa pyydyskieltoaluetta on syytä laajentaa, jotta norppien elinalue voi laajentua. Ympärivuotinen verkkokalastusoikeus ei ole mikään perustavaa laatua oleva ihmisoikeus; äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi kalastusta on rajoitettava.

Toinen hyvä uutinen oli, että palomääräysten uudistus tuli vihdoin voimaan. Nyt on mahdollista rakentaa kahdeksankerroksisia puutaloja ja käyttää puuta myös pintamateriaalina ilman kohtuuttomia palomääräysvaatimuksia.

Näin poistuvat tarpeettoman tiukat rajoitukset, ja puurakentamista päästään kehittämään kunnolla. Suomella on mahdollisuus nousta puurakentamisen kärkimaaksi.

Nyt tarvitaan määrätietoisia toimia puurakentamisen edistämiseksi sekä metsäteollisuudelta, rakennusliikkeiltä että julkiselta sektorilta. Puu on ekologinen, uusiutuva ja kotimainen luonnonvara, joten puurakentamisen edistämiseen on paljon perusteita.

Tulevaan hallitusohjelmaan pitää ottaa puurakentamisen tukeminen: määräaikainen investointituki julkisille puurakennuksille, ARA:n tukien sitominen esimerkiksi 25 prosentin puurakentamisvelvoitteeseen sekä puualan koulutuksen lisääminen kaikilla tasoilla ammattikouluista korkeakouluihin.

On todennäköistä, että muutaman vuoden määräaika riittää puurakentamisen tukemiselle. Kun päästään vauhtiin, puun hintakilpailukyky paranee nopeasti ja tuista voidaan luopua.

Puurakentamisesta ja siihen liittyvästä osaamisesta voi kehittyä merkittävä vientiala Suomelle. Siksi alkuvaiheen tukeminen on tärkeää ja myös viisasta.

Eilen tehtiin kaksi tärkeää päätöstä, joita molempia on odotettu pitkään: keväisen verkkokalastuksen kielto Saimaalla ja uudet rakennusmääräykset, jotka eivät enää sorsi puurakentamista.

Saimaannorpan kanta on kaikkiaan noin 270 yksilöä, joka on kaukana kestävästä tasosta. Jo pitkään on tiedetty, että kuuttien merkittävin riski on pyydyskuolleisuus. Tähän on helppo vaikuttaa lopettamalla kalastaminen vaarallisilla pyydyksillä kuten verkoilla ja rysillä kevään ja alkukesän aikana.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on ajanut vapaaehtoisia pyyntirajoituksia, mutta pitkänkään tahkoamisen jälkeen sopimuksia kalastuskuntien (nyk. osakaskuntien) kanssa ei saatu norppa-alueilla aukottomiksi. Onneksi ministeri vihdoin päätti lopettaa vitkuttelunsa ja käyttää kieltoasetusta, jolla keskeiset alueet saadaan mukaan pyyntikieltoon.

Jatkossa pyydyskieltoaluetta on syytä laajentaa, jotta norppien elinalue voi laajentua. Ympärivuotinen verkkokalastusoikeus ei ole mikään perustavaa laatua oleva ihmisoikeus; äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi kalastusta on rajoitettava.

Toinen hyvä uutinen oli, että palomääräysten uudistus tuli vihdoin voimaan. Nyt on mahdollista rakentaa kahdeksankerroksisia puutaloja ja käyttää puuta myös pintamateriaalina ilman kohtuuttomia palomääräysvaatimuksia.

Näin poistuvat tarpeettoman tiukat rajoitukset, ja puurakentamista päästään kehittämään kunnolla. Suomella on mahdollisuus nousta puurakentamisen kärkimaaksi.

Nyt tarvitaan määrätietoisia toimia puurakentamisen edistämiseksi sekä metsäteollisuudelta, rakennusliikkeiltä että julkiselta sektorilta. Puu on ekologinen, uusiutuva ja kotimainen luonnonvara, joten puurakentamisen edistämiseen on paljon perusteita.

Tulevaan hallitusohjelmaan pitää ottaa puurakentamisen tukeminen: määräaikainen investointituki julkisille puurakennuksille, ARA:n tukien sitominen esimerkiksi 25 prosentin puurakentamisvelvoitteeseen sekä puualan koulutuksen lisääminen kaikilla tasoilla ammattikouluista korkeakouluihin.

On todennäköistä, että muutaman vuoden määräaika riittää puurakentamisen tukemiselle. Kun päästään vauhtiin, puun hintakilpailukyky paranee nopeasti ja tuista voidaan luopua.

Puurakentamisesta ja siihen liittyvästä osaamisesta voi kehittyä merkittävä vientiala Suomelle. Siksi alkuvaiheen tukeminen on tärkeää ja myös viisasta.