Toisin kuin vielä puoli vuotta sitten luultiin, maahanmuutto ei ole noussut erityisen vahvasti esiin vaalikampanjoinnin aikana. Silti maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisesta on hyvä puhua, ovathan nämä asiat täyttä suomalaista arkipäivää tänään – toisin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Meidän maahanmuuttajistamme enemmistö on puolison, opiskelun tai työn perässä tänne muuttaneita. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on alle 20 prosenttia maahanmuuttajista. Ongelmiin keskittyvä keskustelu liittyy pääosin juuri tähän ihmisryhmään.

Suomessa maahanmuuttajien määrä on kasvanut vauhdilla parin viime vuosikymmenen aikana. Silti meillä on maahanmuuttajia ja myös turvapaikanhakijoita edelleen tuntuvasti vähemmän kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Kylmä ilmasto ja outo kieli eivät ole mitään vahvoja vetovoimatekijöitä!

Onnistuneen maahanmuuttopolitiikan keskiössä on kotouttaminen – on hyvä, jos uudet kansalaiset tuntevat uuden kotimaan omakseen. Monissa länsieurooppalaisissa maissa tähän ei ole satsattu, minkä johdosta etenkin maahanmuuttajien lapsilla on suuria vaikeuksia. Suomi voi ottaa oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Saksassa, Britanniassa ja Ruotsissa on tehty.

Tärkeimpinä kotoutumista edistävinä tekijöinä meillä pidetään suomen kielen oppimista ja työllistymistä. Kielenopetusta pitääkin lisätä niin, etteivät maahanmuuttajat joudu kuukausikaupalla jonottamaan kielikursseille. Työkkäreissä (TE-toimistot) pitää lisätä maahanmuuttajille sovitettuja palveluita.

Tärkeää on myös parantaa ammattikoulujen valmiuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukemisessa. Tällä hetkellä suuri osa maahanmuuttajanuorista jää vaille toisen asteen koulutusta – he joko eivät hae lainkaan opintoihin tai keskeyttävät ne. Mamujen keskeyttämisprosentti on moninkertainen kantasuomalaisiin oppilaisiin verrattuna.

Kotoutumiseen liittyy työn ja kielen osaamisen lisäksi myös vapaa-aika. On tärkeää, että maahanmuuttajat osallistuvat samanlaiseen harrastustoimintaan kuin kantasuomalaisetkin – liikuntaa, urheilua, kulttuuria jne. Mieluisan tekemisen parissa on helppo tutustua, puolin ja toisin. Hieman kuluneessa fraasissa ”kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi” on paljon perää; positiivista asennetta tarvitaan sekä maahanmuuttajilta että suomalaiselta yhteiskunnalta ja yksilöiltä.

Toisin kuin vielä puoli vuotta sitten luultiin, maahanmuutto ei ole noussut erityisen vahvasti esiin vaalikampanjoinnin aikana. Silti maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisesta on hyvä puhua, ovathan nämä asiat täyttä suomalaista arkipäivää tänään – toisin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Meidän maahanmuuttajistamme enemmistö on puolison, opiskelun tai työn perässä tänne muuttaneita. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on alle 20 prosenttia maahanmuuttajista. Ongelmiin keskittyvä keskustelu liittyy pääosin juuri tähän ihmisryhmään.

Suomessa maahanmuuttajien määrä on kasvanut vauhdilla parin viime vuosikymmenen aikana. Silti meillä on maahanmuuttajia ja myös turvapaikanhakijoita edelleen tuntuvasti vähemmän kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Kylmä ilmasto ja outo kieli eivät ole mitään vahvoja vetovoimatekijöitä!

Onnistuneen maahanmuuttopolitiikan keskiössä on kotouttaminen – on hyvä, jos uudet kansalaiset tuntevat uuden kotimaan omakseen. Monissa länsieurooppalaisissa maissa tähän ei ole satsattu, minkä johdosta etenkin maahanmuuttajien lapsilla on suuria vaikeuksia. Suomi voi ottaa oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Saksassa, Britanniassa ja Ruotsissa on tehty.

Tärkeimpinä kotoutumista edistävinä tekijöinä meillä pidetään suomen kielen oppimista ja työllistymistä. Kielenopetusta pitääkin lisätä niin, etteivät maahanmuuttajat joudu kuukausikaupalla jonottamaan kielikursseille. Työkkäreissä (TE-toimistot) pitää lisätä maahanmuuttajille sovitettuja palveluita.

Tärkeää on myös parantaa ammattikoulujen valmiuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukemisessa. Tällä hetkellä suuri osa maahanmuuttajanuorista jää vaille toisen asteen koulutusta – he joko eivät hae lainkaan opintoihin tai keskeyttävät ne. Mamujen keskeyttämisprosentti on moninkertainen kantasuomalaisiin oppilaisiin verrattuna.

Kotoutumiseen liittyy työn ja kielen osaamisen lisäksi myös vapaa-aika. On tärkeää, että maahanmuuttajat osallistuvat samanlaiseen harrastustoimintaan kuin kantasuomalaisetkin – liikuntaa, urheilua, kulttuuria jne. Mieluisan tekemisen parissa on helppo tutustua, puolin ja toisin. Hieman kuluneessa fraasissa ”kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi” on paljon perää; positiivista asennetta tarvitaan sekä maahanmuuttajilta että suomalaiselta yhteiskunnalta ja yksilöiltä.